Äänilevyteollisuuden synty (näyte Pekka Gronowin kirjasta 78 kierrosta minuutissa)

Berlinerin gramofoni

Äänilevyn keksijä Emile (alkujaan Emil) Berliner syntyi Hannoverissa vuonna 1851 saksanjuutalaiseen liikemiesperheeseen. Hän muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1870 ja toimi siellä eri ammateissa. Berliner oli kiinnostunut tekniikasta, ja Alexander Graham Bellin keksittyä puhelimen 1876 hän kehitti laitteen mikrofoniin parannuksia, joiden ansiosta hänet kiinnitettiin puhelinyhtiön palvelukseen. Vuonna 1884 hän ryhtyi vapaaksi keksijäksi.

Kun Berliner vuonna 1887 patentoi Washingtonissa gramofonin, nimen perusteella saattoi jo päätellä, että laite oli sukua Edisonin fonografille ja Bell-Tainterin grafofonille. Kaikissa näissä laitteissa ääniaallot koottiin torven muotoiseen suppiloon ja sitten piirrettiin kiinteään aineeseen neulalla, joka oli kiinnitetty värähtelevään kalvoon. Äänitystä soitettaessa prosessi toistettiin päinvastaisessa järjestyksessä. Berlinerin laitteessa neula liikkui vaakasuoraan eikä pystysuoraan kuten Edisonin ja Bell-Tainterin keksinnöissä, mutta sama periaate oli toteutettu jo Scottin fonautografissa. Berliner käytti äänen tallentamiseen lieriön sijasta pyöreää levyä.

Teoriassa laitteet muistuttivat siis toisiaan, mutta käytännössä Berlinerin gramofoni edusti uudenlaista ajattelua. Fonografi ja grafofoni oli suunniteltu äänen toistamiseen heti äänityksen jälkeen, esimerkiksi sanelukoneeksi. Laitteen omistajan oletettiin itse tekevän äänityksiä ja kuuntelevan niitä välittömästi, kuten kirjoitettaessa sanelua puhtaaksi. Lieriöiden monistamista ei erityisemmin suunniteltu, vaikka se oli mahdollista ainakin pienessä mittakaavassa. Tässä suhteessa nämä laitteet muistuttivat toimintamalleiltaan myöhempiä kasettinauhureita.

Gramofoni ja äänilevy sen sijaan oli alusta alkaen suunniteltu sarjatuotantoa ajatellen. Äänitteestä valmistettiin ensin muotti, matriisi. Sen jälkeen siitä puristettiin kopioita plastiselle massalle (aluksi kumille, myöhemmin sellakkaseokselle). Äänitteiden tekoon vaadittiin monimutkaisia laitteita ja teknistä asiantuntemusta, se oli ammattilaisten työtä.

Kuluttajille myytävät gramofonit olivat helppokäyttöisiä, mutta niillä ei voinut itse tehdä äänityksiä. Gramofonien valmistajan piti siis tarjota ostajille monipuolinen valikoima äänitettyä sisältöä, muuten laitteesta ei olisi ollut mitään iloa. Lisäksi valmistajan näkökulmasta yksittäisiä äänitteitä oli mentävä kaupaksi ainakin satoja tai mieluummin tuhansia kappaleita, jotta toiminta olisi kannattanut. Vasta 1930-luvulla markkinoille tuli myös kotikäyttöön tarkoitettuja äänittäviä levysoittimia, joiden omistaja pystyi itse tekemään niin sanottuja pikalevyjä. Laitteiden menekki jäi kuitenkin vähäiseksi.

Berlinerin ensimmäiset gramofonit olivat kömpelöitä. Levylautasta pyöritettiin käsivoimalla kammesta, ja levyn pyörimisnopeus oli epätasainen. Samanaikaisten vahalieriöfonografien äänenlaatu oli varmasti parempi kuin ensimmäisten levyjen. Suurempi este keksinnön hyödyntämiselle oli kuitenkin se, että vuonna 1887 ajatus monistettujen äänitteiden myymisestä oli vielä uusi. Äänilevyteollisuuden perustajat tulivat tekniikan ja talouden piiristä, perinteisiä nuottikustantajia ala ei kiinnostanut.

Ensimmäiset valmiiksi äänitetyt fonografilieriöt ilmestyivät markkinoille vasta vuonna 1891 Columbia Phonograph Companyn toimesta. Kun kysyntää alkoi ilmetä, kuka tahansa fonografin omistaja saattoi ryhtyä pienessä mittakaavassa tuottamaan äänitteitä – tekijänoikeuksista ei vielä oltu tarkkoja. Levyjen valmistukseen sen sijaan tarvittiin tehdas, ja Berlinerin oli löydettävä rahoittajia, jotka uskoivat monistetun musiikin massamarkkinoihin.

Berlinerin ensimmäinen liikekumppani oli leikkikalutehdas Kämmer & Reinhardt Waltershausenissa, Saksassa. Tämä firma markkinoi vuonna 1889 koe-erän pienikokoisia (13 cm) äänilevyjä ja niiden soittoon sopivia gramofoneja. Laitteita myytiin jonkin verran eri puolille Eurooppaa, niistä on löydetty mainintoja muun muassa aikakauden ruotsalaisista sanomalehdistä, mutta tuotanto sammui muutaman vuoden kuluttua. Gramofoni ei vielä pystynyt kilpailemaan Edisonin tehokkaasti markkinoiman fonografin kanssa.

Äänilevyn seuraava tuleminen tapahtui Yhdysvalloissa 1894, kun Berliner Gramophone Company avasi myymälän Philadelphiassa. Levyt olivat yksipuolisia ja 17,5 senttimetrin (myöhempien singlejen) kokoisia. Niiden pyörimisnopeus vaihteli 60:sta 75:een kierrokseen minuutissa. Tehostaakseen markkinointia Berliner julkaisi marraskuussa 1894 myyntiluettelon 52 äänilevystä. Äänitteet sisälsivät pääasiassa soitinsooloja ja yksinlauluja. Nyt levysoitinten myyntikin lähti liikkeelle, ja levyluettelo kasvoi nopeasti.

Laitteiden valmistuksessa Berlinerin apuna oli Eldridge R. Johnson (1867–1945), joka omisti pienen metalliverstaan Camdenissa, New Jerseyssä. Johnson kiinnostui äänentoiston ongelmista ja ryhtyi suunnittelemaan laitteisiin parannuksia. Vuonna 1896 kömpelöt käsin veivattavat gramofonit korvattiin Johnsonin suunnittelemalla jousikäyttöisellä laitteella, joka pyöritti levyä tasaisella nopeudella. Johnson kehitti myös uuden, parannetun äänitysmenetelmän, jossa Berlinerin käyttämät metallilevyt korvattiin vahalla. Johnsonin keksintöä olivat myös äänilevyjen paperiset etiketit.

78 kierrosta minuutissa -kirjan historiallista kuvitusta
Vuonna 1898 Berlinerin gramofonit Elridge Johnsonin verstaalla Camdenissa, New Jerseyssä.

Vuonna 1897 Berliner myi kaikkiaan 248 652 äänilevyä, näiden joukossa John Philip Sousan johtaman laivaston soittokunnan uusia äänitteitä. Seuraavana vuonna myynti kasvoi lähes kolminkertaiseksi. Vuonna 1897 Berliner lähetti edustajansa William Barry Owenin Lontooseen neuvottelemaan gramofonin eurooppalaisten oikeuksien markkinoinnista. Owen saikin brittiläisen sijoittajan Trevor Williamsin innostumaan asiasta, ja vuonna 1898 tehtävää varten perustettiin yhtiö nimeltä Gramophone Company. Uusi yhtiö tulisi vastaamaan äänilevyjen tuotannosta Euroopassa. Lisäksi se sitoutui ostamaan kaikki myytäväksi tarkoitetut gramofonit Berlineriltä.

Edellinen Kirjan tietosivu Seuraava

Facebooktwittergoogle_plusredditpinteresttumblrmail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *