6. Web 2.0 ja yhteisöllinen media (ote kirjasta Verkko-opettaja, luku 6)

Sosiaalisen median työkalut opetuksessa

On huvittavaa, että otsikossa on käytetty tuota itseämmekin kyllästyttävää termiä 2.0, jonka Tim O’Reillyon alun perin luonut markkinointitarkoituksiin ilmeisen menestyksekkäästi. Toisaalta heti aluksi käytämme termille myös synonyymia sosiaalinen media, joka sekin koostuu loppujen lopuksi puolihämäristä vierassanoista. Hiljattain julkaistu Web 2.0 -sanasto hyväksyy vastineeksi myös ilmauksen ”yhteisöllinen media”, jota kuitenkin monet alan ihmiset ovat vastustaneet.

Jo vuosia koulutuksissa on etsitty näille termeille näppäriä vastineita, mutta niitä ei ole tullut. Jos joku lukijoista keksii tai on törmännyt hyvään korvaavaan ilmaukseen, otamme ideat kiitollisena vastaan.

Myöhemmin esiteltävien työkalujen avulla täsmentyy, mitä termeillä tässä kirjassa tarkoitetaan. Kuitenkin on hyvä muistaa, mitä Jakob Nielsen kirjoitti elokuun 2009 Alertbox-kolumnissaan:

”Kun joku käyttää termiä web 2.0, sitä seuraavat välittömästi sanat blogi, wiki, tagi tai jopa tuotenimet Facebook, Twitter, Wikipedia tai YouTube. Tosiasiassa kyse ei ole ohjelmistoista tai työkaluista vaan siitä, mitä ne saavat ihmiset tekemään ja millaisia ongelmia ne ratkaisevat.”

Leenamaija Otalan ja Kaija Pöystin Wikimaniaa yrityksiin -kirjassa oli käytetty paikka paikoin web 2.0 -ilmiöstä nimitystä internetin toinen vaihe, mikä tuntuu mukavan selväkieliseltä. Samassa kirjassa todetaan, että ennen kuin sosiaalisen median työkaluja otetaan yrityksessä käyttöön, on syytä esittää kolme kysymystä:

1. Mikä on se asia tai ongelma, johon sosiaalinen media voi tuoda ratkaisun?
2. Onko meidän yrityskulttuurimme valmis tarvittavaan avoimuuteen ja uuteen toimintatapaan?
3. Voidaanko saavuttaa kriittinen massa?

Nämä kysymykset ovat sovitettavissa hyvin myös opetukseen. Jos sosiaalinen media ei tehosta oppimista tavalla tai toisella, käyttö hiipuu ensi innostuksen kadotessa. Työkalut eivät myöskään pääse oikeuksiinsa jäykän opettajakeskeisessä yhteisössä, vaan niiden hyötykäyttö vaatii avointa ja tasa-arvoista toimintakulttuuria. Tarpeeksi iso osallistujajoukko tarvitaan takaamaan sen, että toiminta jatkuu. Sosiaalista mediaa ei siis ole pakko ottaa käyttöön vain sen takia, että muutkin käyttävät sitä, vaan sille on löydettävä järkevä oppimista edistävä käyttötapa.

Web 2.0

Internetin uudesta tulemisesta eli web 2.0 -ilmiöstä on keskusteltu vilkkaasti. Nimitys web 2.0 on sikäli harhaan johtava, että muoto viittaa ohjelmistopäivitykseen, vaikka kyse on pikemminkin näkökulman ja toimintatapojen vaihtumisesta. Termi on sikälikin hiukan ristiriitainen, että monet web 2.0:aan liitetyt vuorovaikutteiset piirteet ovat aina olleet keskeisiä verkkotoiminnassa eikä tuo uuden webin tunnuksena pidetty blogikaan (vai päiväkirja 2.0) ihan tuore asia ole.

Uuden webin myötä painopiste siirtyy vuorovaikutteiseen viestintään ja yhteisölliseen sisällöntuotantoon, siis itse asiassa takaisin alkulähteille. Idea on kuitenkin edelleen varsin toimiva, mitä osoittavat vierailijamäärät sellaisissa helppokäyttöisissä web 2.0 -palveluissa kuin esimerkiksi YouTube, Del.icio.us ja Flickr.

Uusmedia

Teknologiakeskuksessa järjestettiin Technopolis Business Breakfast™ -verkostoitumistilaisuus, jossa puhuttiin nimestä huolimatta melkein suomeksi markkinointiviestinnästä. Ensimmäinen puhuja lähestyi asiaa perinteisestä näkökulmasta ja saikin vastata hauskaan kysymykseen, vieläkö sanaa uusmedia käytetään.

Useissa yrityksissä vallalla oleva 1990-lukulainen näkemys verkkoviestinnästä sai potkua, kun Tom Ojala kertoi, miten menestyksekäs JoikuSpot rakennettiin verkkoyhteisön avulla. Keskeistä tuotteen tunnetuksi tekemisessä oli beetaversion julkaiseminen verkossa, käyttäjien kommentit blogeissa ja keskustelupalstoilla sekä niihin reagointi. Kun kuulijat ihmettelivät blogien seurantaan kuluvaa työaikaa, Ojala totesi sen olevan nimenomaan toimitusjohtajan päätehtävä. Uutta ei siis ole media vaan sen tuoma toimintakulttuuri.

Hyötyjä oppimiseen on kuitenkin selvästi löydettävissä. Kari A. Hintikka on vetänyt Jyväskylän yliopistossa hanketta Sosiaalinen media aktivoivan oppimisen välineenä ja on koonnut loppuraporttiin luetteloa vuorovaikutteisten verkkotyökalujen eduista:

• Mahdollisuudet ovat valtavat korkeakouluissa, ammatillisessa opetuksessa sekä työelämässä organisaatioiden ja verkostojen uudenlaisina toimintatapoina.
• Etuina ovat sovellusten maksuttomuus, nopea omaksuttavuus ja joustavuus eri käyttötarkoituksiin.
• Lisensointimaksuja tai asentamista ei tarvita, vaan palvelut ovat käytettävissä kaikkialta, missä on internetyhteys.
• Työkalut tukevat ryhmätyön sekä informaation jakamisen merkitystä.
• Palvelut eivät välttämättä säästä aikaa mutta kartuttavat sen sijaan sosiaalista pääomaa.
• Sopivat erittäin hyvin peruskouluun ja lukioon, koska koulutettavat vaihtuvat vähän.
• Korkeakouluissa hieman haasteellista, koska opiskelu on yksilöllistä. Toisaalta sopivat erittäin hyvin tieteelliseen tutkimukseen.

Mielenkiintoista on todeta, että opiskelijat kertoivat palautteissa oppineensa enemmän ja syvemmin kuin perinteisillä suoritustavoilla. Toisten opiskelijoiden tuotosten näkeminen ja kommentoiminen jalostivat omaa ajattelua ja rohkaisivat esittämään omat mielipiteet ja tuotokset julkisesti.

Mitkä sitten ovat näitä sosiaalisen median työkaluja ja palveluja? Esittelemme seuraavassa sellaisia sosiaalisen median työkaluja ja käyttötapoja, jotka mielestämme edistävät oppimista. Työkalut olemme valinneet ensisijaisesti omien kokemuksiemme perusteella. Tarjoilemme lukijoille siis sitä, mikä on osoittautunut hyödylliseksi omissa koulutuksissamme. Työkalujen hyötyyn vaikuttavat tietysti aina kohderyhmä ja sisällönala, joten meidän tarjoamiimme vaihtoehtoihin ei suinkaan kannata pysähtyä, vaan ideointia on syytä jatkaa omien tarpeiden mukaan.

Työkaluja tulee joka päivä lisää, joten kaikkia ei ole mielekästä yrittääkään esitellä. Tutustumisen lähtökohtana voi pitää vaikkapa Jane Hartin ylläpitämää sadan suosituimman työkalun luetteloa ja varsinkin sen 15 kärkeä.

Kuva 6.1. Luettelo on kokonaisuudessaan osoitteessa www.c4lpt.co.uk. Se perustuu opetusalan ammattilaisten äänestykseen ja osoittaa paitsi nykyisen myös kahden aikaisemman vuoden sijoituksen. Taulukossa F tarkoittaa ilmaista, C kaupallista, D ladattavaa ja H ylläpitopalvelua.

Luetteloon voi vaikuttaa osallistumalla äänestykseen yllä mainitulla sivulla. Muiden kokemuksia voi kysyä ja omia kokemuksia jakaa erilaisissa alan verkkoyhteisöissä, esimerkiksi Sometussa (Sosiaalinen media oppimisen tukena). Sometussa on tarjolla ryhmiä, joissa pohditaan työkalujen käyttöä erilaisissa organisaatioissa ja kerätään kokemuksia hyvistä käytännöistä.

Sosiaalista mediaa on Kari A. Hintikan mukaan kahta päätyyppiä: sisältöja verkostopalveluja. Sisältöpalveluissa käyttäjät tuottavat ja jakavat sisältöjä, jotka luovat sosiaalisuutta. Käyttäjä esimerkiksi laittaa kuvan Flickriin tai videon YouTubeen, ja muut käyttäjät tutustuvat tuotoksiin ja kommentoivat niitä. Viestinnän myötä he tutustuvat toisiinsa ja synnyttävät ryhmiä. Sosiaalisissa verkostopalveluissa kuten Facebookissa tai MySpacessa sosiaalisuus luo sisältöjä. Käyttäjät luovat itsestään profiileja kuvien, apuohjelmien ja erilaisten palveluiden avulla. Profiiliin linkitetään oma blogi, suosikkien blogeja sekä muita verkkoaineistoja.

Kuva 6.2. Sometu – Sosiaalinen media oppimisen tukena on marraskuussa 2007 Ning-alustalle perustettu avoin verkosto, joka kokoaa yhteen kaikkia sosiaalisesta mediasta ja oppimisesta kiinnostuneita. Mukana on opettajia, yrittäjiä, tutkijoita, opiskelijoita ja kansalaisaktivisteja.

Sometu

Sometu eli Sosiaalinen media oppimisen tukena -verkosto on myönteinen ilmiö verkkopalvelujen joukossa. Sometulla on oma Ning-sivusto, jonka jäseneksi on kirjautunut jo yli 3 500 opetusalan ammattilaista. Sometu edistää alan verkkotoimintaa tar joam alla paikan keskustelulle ja tiedotukselle. Käyttäjät voivat perustaa pienempiä keskusteluryhmiä kiinnostuksensa mukaan, ja tarjolla onkin kaikkiaan 83 yhteisöä eri kohderyhmille: työyhteisön kehittäjille, IT-kouluttajille, kirjastoväelle, wikeistä kiinnostuneille ja niin edelleen.

Osallistuminen on laajempaa kuin monissa muissa verkkoyhteisöissä, vaikka suurin osa ei puheenvuoroja käytä lainkaan ja osa käyttää niitä kaikissa ryhmissä. Sosiaalinen media alkaa kuitenkin olla jo sen verran vanha juttu, että osallistumisen määrän sijasta voitaisiin alkaa painottaa osallistumisen laadun kehittämistä. Useimpien panos jää kevyeksi, sillä painavan sisällön tuottaminen on raskasta työtä, josta on totuttu saamaan palkkaa.

RSS

Verkkosivut ja blogit ovat alkaneet jakaa päivittyvää aineistoa suoraan käyttäjien tietokoneelle tai kännykkään rss-feedin eli rss-jakelun avulla (RSS = really simple syndication tai rich site summary). Uutisvirtaa on mahdollista seurata rss-lukuohjelmanavulla, jonka saa ladattua ilmaiseksi verkosta tai joka voi myös sisältyä omaan selaimeen. Uutisjakelu helpottaa kiinnostavien sivujen seuraamista, koska tiivistelmän sivujen sisällöstä voi lukea suoraan omalta koneelta, ilman että täytyy vierailla monilla sivustoilla päivityksiä seuraamassa. Yleisimmin palvelua on kutsuttu rsssyötteeksi, mutta asian arkipäiväistyttyä voitaisiin siirtyä puhumaan selväkielisesti uutisjakelustatai käyttää jo yleistynyttä uutisvirtaa.

Käsittelemme ensiksi sisällön tuottamisen sekä jakamisen välineitä ja lopuksi verkottumispalveluja. Ensimmäisenä vuorossa ovat blogit ja Twitter, toiseksi wikit, kolmanneksi sosiaaliset verkostot, neljänneksi videon, kuvan ja äänen opetuskäyttö sekä niihin liittyvät palvelut ja viimeiseksi virtuaalimaailmat.

Edellinen

Kirjan tietosivu

Seuraava