![\"Abba,](\"https:\/\/klaava.fi\/media\/omat-2014\/abba-kuvakooste-460.jpg\")
\nAbba, kuten my\u00f6s mm. Beatles ja Suomi-rock Wigwamista Cheekiin on analysoitu Janne M\u00e4kel\u00e4n kirjassa Pophistoria<\/a><\/i>.<\/p>\n
Miksi juuri Abba? Miksei vaikkapa brittilaulaja Elton John, joka oli 70-luvun suosituin artisti? Toki aika moni edelleen pit\u00e4\u00e4 Eltonista, mutta ei h\u00e4n kuitenkaan kokoa sukupolvia samalla tavalla kuin Abba.<\/p>\n
Kaikkien mittareiden mukaan 1970-luku oli anglopopin eli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 amerikkalais- ja brittinimien kulta-aikaa populaarimusiikissa. Parhaiten me kuitenkin muistamme tuolta ajalta kahden ruotsalaisen avioparin kvartetin. Nyt menestyksen aukeamisesta on kulunut 40 vuotta. Abba voitti kappaleellaan Waterloo Eurovision laulukilpailun vuonna 1974, mutta maailmanmaineeseen se nousi varsinaisesti vuotta my\u00f6hemmin SOS-hitill\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Luontevin selitys on tietenkin se, ett\u00e4 Abba teki niin hyv\u00e4\u00e4 popmusiikkia. Dancing Queen, Knowing Me, Knowing You, The Winner Takes It All<\/i>. Laadukasta, melodista ja kekseli\u00e4st\u00e4 musiikkia. Ajatonta musiikkia! Tunteita koskettavaa laulua.<\/p>\n
Kenties Abban salaisuus piilee my\u00f6s siin\u00e4, ett\u00e4 se onnistui ik\u00e4\u00e4n kuin ulkopuolisena paketoimaan anglopopin parhaimmat puolet ja samalla lis\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n siihen jotain omaleimaista. Kun kuuntelee heid\u00e4n musiikkiaan, kuulee usein puhtaan ilon ja syv\u00e4n melankolian yhdistelm\u00e4\u00e4. Kyll\u00e4 Elton Johnkin siihen pystyy, mutta ei se tunnu samalta.<\/p>\n
Abba oli teatraalinen ja n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4. Yhtye tuntui pit\u00e4v\u00e4n langat hallussaan. Sill\u00e4 oli jopa oma levy-yhti\u00f6 Polar. Popin valtamarkkinoille se tuli raikkaasti hieman syrj\u00e4st\u00e4, Ruotsista, samalla tapaan kuin The Beatles oli 1960-luvulla tullut Liverpoolista, joka ennen beat-kuumetta tunnettiin vain pahaisena Pohjois-Englannin satamakaupunkina.<\/p>\n
Tai kenties Abban salaisuus on siin\u00e4, ett\u00e4 yhtye ei koskaan palannut yhteen. Vuoden 1982 hajoamisen j\u00e4lkeen he ovat sinnikk\u00e4\u00e4sti kielt\u00e4ytyneet astumasta yhdess\u00e4 takaisin parrasvaloihin. Kaikki muut suurnimet ovat palanneet paitsi Abba (ja Beatles). Yhtyeen maine on saanut rauhassa kasvaa, eiv\u00e4tk\u00e4 comeback-kiertueet ole haalistaneet menneisyyden suurtekoja. Abba on l\u00e4hell\u00e4 ihmisten syd\u00e4nt\u00e4 mutta samalla kiehtovasti tavoittamattomissa.<\/p>\n
Abba on pysynyt mieliss\u00e4mme juuri sopivassa m\u00e4\u00e4rin. On ollut uusintajulkaisuja, Mamma Mia! -musikaalia ja sen elokuvaversiota, konsolipeli\u00e4, dokumenttielokuvia, el\u00e4m\u00e4kertoja, museota, kaikenlaisia el\u00e4myksi\u00e4. Ei kuitenkaan liikaa. Kyll\u00e4stymispistett\u00e4 ei ole viel\u00e4 saavutettu.<\/p>\n
On olemassa viel\u00e4 yksi, nyttemmin jo melko lailla unohdettu selitys. Kaikki pit\u00e4v\u00e4t Abbasta, mutta n\u00e4in ei ole aina ollut. Yhtye joutui kulkemaan kivisen tien p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen siihen asemaan, jossa se nyt on. Kun k\u00e4y l\u00e4pi vaikkapa vanhoja levyarvosteluja, huomataan, ett\u00e4 Abba oli 1970-luvun vihatuimpia yhtyeit\u00e4. Milloin oli vikaa itse musiikissa, milloin ylikansallisessa bisnesmallissa.<\/p>\n
Menestyksekk\u00e4\u00e4lle pop-uralle on aina eduksi, jos joutuu paiskimaan t\u00f6it\u00e4 suosion eteen ja sel\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n vastoink\u00e4ymisi\u00e4. Niin kuin Abba teki.<\/p>\n
- \nJanne M\u00e4kel\u00e4<\/b><\/p>\n
Kirjoittaja on populaarikulttuurin tutkija ja Suomen Jazz & Pop Arkiston johtaja, jolta on ilmestynyt e-kirja<\/i> Pophistoria \u2013 Kuinka musiikki muutti maailman<\/a>.\n<\/ul>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" En ole viime vuosina tavannut ihmist\u00e4, jolla olisi ollut pahaa sanottavaa Abbasta. Oli kyse vaarista tai vauvasta, monelle se on suosikkiyhtye numero yksi. Tietylle ik\u00e4ryhm\u00e4lle Abba on nuoruuden soundtrack, audiomuodossa oleva tatuointi, erottamaton osa identiteetti\u00e4.<\/p>\n