Tulevaisuuden kirjasto<\/a> -idean takana on skotlantilainen taiteilija Katie Paterson, joka on saanut Oslon kaupungin Bjorvika Utvikling \u2013yksi\u00f6n tukemaan hanketta.<\/p>\nTaiteilijan ajatus on seuraava. Joka vuosi yhdelt\u00e4 kirjailijalta pyydet\u00e4\u00e4n uusi t\u00e4t\u00e4 varten kirjoitettu teksti. Margaret Atwood on ensimm\u00e4inen ja David Mitchell toinen kirjailja. Kaikki tekstit arkistoidaan vuona 2019 avattavaan New Deichmanske kirjastoon Bj\u00f8rvikan kaupunginosaan Oslossa. Tekstej\u00e4 ei voi lukea, vaan kirjastossa voi ainoastaan k\u00e4yd\u00e4 katsomassa ketk\u00e4 kirjailijat sinne ovat kirjoittaneet ja mink\u00e4 nimiset tekstit heilt\u00e4 on arkistoitu.<\/p>\n
Vuonna 2114 Tulevaisuuden kirjastolla on sata julkaisematonta teksti\u00e4 sadalta kirjailijalta. Silloin kaadetaan projektia varten istutetut puut ja niist\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n paperia tekstien painamista varten.<\/p>\n
Sin\u00e4ns\u00e4 j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4 ajatus julkaista kuuluisan kirjailijan kirjoitus vasta sadan vuoden kuluttua, mutta kirjaston tulevaisuuden kanssa t\u00e4ll\u00e4 ei ole paljoakaan tekemist\u00e4.<\/p>\n
Painokoneita ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 sadan vuoden kuluttua en\u00e4\u00e4 ole aktiivisessa k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4, mutta teknologia on varmasti dokumentoitu niin hyvin, ett\u00e4 toimiva laite pystyt\u00e4\u00e4n rakentamaan \u2013 jollei silloisista museoista l\u00f6ydy toimivaa painokonetta. Toinen yksityiskohta, jota projektin vet\u00e4j\u00e4t eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole ottaneet huomioon, on yleinen suhtautuminen ja lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6 puiden kaatamiseen sadan vuoden kuluttua. Onko paperin tekeminen kirjan painamista varten en\u00e4\u00e4 silloin riitt\u00e4v\u00e4 syy kaataa puu?<\/p>\n