[Ratakatu 12. Suojelupoliisi 1949 – 2009. Toim. Matti Simola. WSOY 2009. 319 s.]<\/p>\n
Kun suojelupoliisi 1949 perustettiin, sen l\u00e4ht\u00f6kohdat olivat per\u00e4ti heikot. Suomessa oli muutaman vuoden v\u00e4lein irtisanottu edelt\u00e4v\u00e4n valtiollisen poliisin henkil\u00f6kunta kahteen kertaan, ns. valkoisen Valpon osalta 1945 ja punaisen Valpon osalta noin kolme vuotta my\u00f6hemmin.<\/p>\n
Kahden Valpon henkil\u00f6kunta ty\u00f6llistyi SKP:n, SDP:n ja ty\u00f6nantajien tiedustelupalvelujen riveiss\u00e4. Varsin erikoinen lopputulos oli sekin, ett\u00e4 armeijan vastavakoilusta vastanneen punaisen Valpon sotilastoimiston henkil\u00f6st\u00f6 siirtyi vuoden 1948 j\u00e4lkeen suoraan NL:n sotilastiedustelun palvelukseen.<\/p>\n
Kirjallista toimintaohjetta uudelle Supolle ei annettu, mutta perim\u00e4tiedon mukaan sis\u00e4ministeri Aarre \u201cSapeli\u201d Simonen k\u00e4ski suullisesti Supon teht\u00e4viksi NL:n ja SKP:n toiminnan valvomisen. Kirjasta p\u00e4\u00e4osan kirjoittanut prof. Kimmo Rentola toteaakin, ett\u00e4 tiedustelualalla ei ollut kylm\u00e4n sodan aikana olemassa mit\u00e4\u00e4n puolueettomuutta. Puoli oli valittava, v\u00e4ri tunnustettava ja vastustajan vastustaja oli liittolainen. Supo ja sotilastiedustelu olivat r\u00e4hm\u00e4ll\u00e4\u00e4n – l\u00e4nteen!<\/p>\n
Suomessa etenkin NL:n osalta valvonta oli vaikeaa, koska vuoteen 1956 asti NL saattoi it\u00e4rajan yli vied\u00e4 autokuljetuksin Porkkalan tukikohtaan t\u00e4ydennyksi\u00e4 mielin m\u00e4\u00e4rin. Ja koska autokuljetuksia oli mahdoton valvoa, autoista saattoi vapaasti j\u00e4\u00e4d\u00e4 kyydist\u00e4 pois v\u00e4ke\u00e4 ilman sen suurempia maahantuloseremonioita.<\/p>\n
Porkkalan palautus Suomelle olisi muutoin parantanut Supon asemaa, mutta nopeasti Supo sai kuulla uudelta presidentilt\u00e4 Urho Kekkoselta, ett\u00e4 NL:n tiedustelun rajoittaminen oli sopimatonta puuhaa, joka h\u00e4iritsi hyvi\u00e4 naapuruussuhteita.<\/p>\n
Vuonna 1961 Supo viimeist\u00e4\u00e4n sai selv\u00e4n kuvan siit\u00e4, mist\u00e4 presidentin kenk\u00e4 erityisesti puristi. Tuolloin Helsingiss\u00e4 palvellut KGB:n majuri Anatoli Golitsyn loikkasi USA:han ja kertoi siell\u00e4 Kekkosen l\u00e4heisest\u00e4 yhteisty\u00f6st\u00e4 KGB:n kanssa mukaan lukien nootin tilaaminen. Kekkosen omat p\u00e4iv\u00e4kirjamerkinn\u00e4t todistavat UKK:n olleen tuohon aikaan per\u00e4ti hermostuneen.<\/p>\n
Golitsynin tapauksessa USA toimi harvinaisen suorasukaisesti. Kekkoselle USA:n edustajat kertoivat Golitsynin paljastukset per\u00e4kaneetilla, ett\u00e4 kaikenlaisia juttuja sit\u00e4 onkin liikkeell\u00e4 (eli: \u201cme tied\u00e4mme\u201d), mutta jo Ruotsiin asia kerrottiin varmana tietona.<\/p>\n
Kun Supon NL:n vastaiselle toiminnalle asetettiin Kekkosen toimesta rajoituksia, jotain teht\u00e4vi\u00e4 sent\u00e4\u00e4n tuli tilallekin. Samaisena vuonna 1961 tiedusteluarkistoissakin mainittu Tabe Slioor alkoi julkaista muistelmiaan Jallu-lehdess\u00e4, joitten oikovedokset Supo toimitti Kekkoselle esitarkastukseen.<\/p>\n
Kaiken kaikkiaan Supon historiasta on sanottava, ett\u00e4 aiheesta olisi voinut kirjoittaa paljon byrokraattisemminkin. Kirja on mielenkiintoista ja tragikoomista luettavaa, josta voi sarkastisesti sanoa, ettei juuri niin paksua juorua olekaan, etteik\u00f6 sit\u00e4 tiedustelupalvelujen arkistoista l\u00f6ytyisi. Ahti Karjalaisen v\u00e4vyst\u00e4 Rentola toteaa, ett\u00e4 ko. henkil\u00f6 piti suhteita yll\u00e4 \u201ckolmeen kirjaimeen\u201c. Ilmaisu ei ehk\u00e4 ole tieteellisen eksakti, mutta k\u00e4ynee paremman puutteessa.<\/p>\n
Ainoa asia, mit\u00e4 j\u00e4in Rentolan tekstist\u00e4 kaipaamaan, olisi ollut syvempi analyysi suomettumisesta. Kun veljeily saavutti t\u00e4ysin mahdottomat mittasuhteet, Supo teki tilannearvion, ett\u00e4 kysymys ei en\u00e4\u00e4 ollutkaan vakoilusta, vaan normaalista suhdetoiminnasta kahden maan edustajien v\u00e4lityksell\u00e4.<\/p>\n
Vakoilu on er\u00e4s ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isimpi\u00e4 rikoksia. Siin\u00e4 miss\u00e4 hallituksen esityslistat esitarkastettiin Tehtaankadulla, virkamiehi\u00e4 rangaistiin nippelitietojen levitt\u00e4misest\u00e4. Edelleen rangaistuksen sai suomalainen liikemies, joka v\u00e4litti Neuvostoliittoon l\u00e4ntist\u00e4 teknologiaa. Tekoa on per\u00e4ti vaikea n\u00e4hd\u00e4 Suomen lakien vastaisena. Oikeusturvasta ei muutenkaan ollut mit\u00e4\u00e4n tietoa, sill\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 Kekkonen p\u00e4\u00e4tti syytteen nostamisesta.<\/p>\n
Supon historian osalta ihmettelen samaa asiaa kuin monissa muissakin ko. alan kirjoissa. Tarjolla on melkoinen m\u00e4\u00e4r\u00e4 uutta ja mielenkiintoista tietoa esim. V\u00e4yrysest\u00e4, joka ei tunnu ket\u00e4\u00e4n kiinnostavan. Se mik\u00e4 kerrotaan, ei kiinnosta, mutta sen sijaan jatkuu ainainen kitin\u00e4 Stasin listasta. Viis julkistetusta tiedosta, mutta se yksi ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4inen paperinlappu pit\u00e4isi saada n\u00e4hd\u00e4!<\/p>\n
Mit\u00e4 Supon historiasta sitten voisi oppia? Vaikka suhteet it\u00e4naapuriin taatusti meniv\u00e4t yli kaiken soveliaisuuden, kaksi asiaa hillitsi suhteiden kehitt\u00e4mist\u00e4. Ensinn\u00e4k\u00e4\u00e4n 1980-luvulla vallassa olleille ihmisille sota ei ollut tuntematon asia ja toisekseen vallan ytimess\u00e4 ei Suomessa montaa kommunistia ollut. Ideologinen juopa hillitsi puhehaluja.<\/p>\n
Olen usein miettinyt, ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4k\u00f6 kukaan EU:n kanssa ty\u00f6skentelev\u00e4 suomalainen, ett\u00e4 suuret EU-maat sijoittavat tiedustelupalvelunsa v\u00e4ke\u00e4 vaikkapa EU-virkoihin. Esim. Saksalla on 6000 ty\u00f6ntekij\u00e4n h\u00e4ik\u00e4ilem\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti toimiva tiedustelupalvelu, joka on j\u00e4\u00e4nyt Ranskan ja Englannin tiedustelupalvelujen julkisuuden varjoon – ja on tilanteeseen taatusti tyytyv\u00e4inen.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
[Ratakatu 12. Suojelupoliisi 1949 – 2009. Toim. Matti Simola. WSOY 2009. 319 s.]<\/p>\n
Kun suojelupoliisi 1949 perustettiin, sen l\u00e4ht\u00f6kohdat olivat per\u00e4ti heikot. Suomessa oli muutaman vuoden v\u00e4lein irtisanottu edelt\u00e4v\u00e4n valtiollisen poliisin henkil\u00f6kunta kahteen kertaan, ns. valkoisen Valpon osalta 1945 ja punaisen Valpon osalta noin kolme vuotta my\u00f6hemmin.<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[],"class_list":["post-438","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjat"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/klaava.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/438","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/klaava.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/klaava.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/klaava.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/klaava.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=438"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/klaava.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/438\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/klaava.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=438"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/klaava.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=438"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/klaava.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=438"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}