Oma näkökulma sallittu
Visuaalinen lukutaito on haaste nykyajan opettajille ja opiskelijoille, mutta samalla se tarjoaa uudenlaisia menetelmiä oppimiseen. Yksi sovellus on digitaalinen tarinankerronta. Se ei ole yksittäinen menetelmä vaan konteksti, jossa kehitetään tekijöiden omaa ääntä, reflektoidaan oppimista ja yhdistetään oppiminen autenttisiin tilanteisiin.
Digitaalinen tarinankerronta on työskentelytapa, joka edistää asian syvällistä käsittelyä ja kehittää kriittistä ajattelua sekä mediataitoja. Menetelmällä saadaan esiin myös hiljaisten opiskelijoiden äänet. Digitaalinen tarinankerronta valmentaa opiskelijoita 2000-luvun maailmaan.
Norjalainen opettajankouluttaja Grete Jamissen saa opiskelijat pohtimaan työssäoppimisjaksojen antia digitaalisten tarinoiden avulla. Sitoutuminen on parempaa kuin perinteisessä raportoinnissa. Opiskelijat ilmaisevat itseään monipuolisemmin, kun käytössä on sanojen lisäksi kuvia, videokuvaa ja ääntä. Myös henkilökohtainen näkökulma on sallittu. Työssäoppimisjaksojen kokemukset, havainnot ja tunteet välittyvät ohjaajan lisäksi myös muille opiskelijoille ja herättävät enemmän ajatuksia kuin perinteiset raportit.
Digitaalinen tarinankerronta
Digitaalisia tarinoita voisi käyttää opetuksessa esimerkiksi tutkielman sijasta kokoavana lopputyönä. Tarinoissa luodaan kokonaisuus tekstistä, kuvista, äänistä, animaatioista ja videoista. Aineksina käytetään omia kuvia ja videoleikkeitä, skannattuja dokumentteja, haastatteluja sekä muiden jakamia vapaita verkkoaineistoja. Aineksien kirjo kannustaa yhdistelemään luovasti eri tiedonlajeja. Tekijän kokemukset saavat ja niiden pitääkin näkyä tuotoksessa; yleistä lähestytään yksityisestä eikä toisin päin. Kurssi päättyy juhlalliseen ensi-iltaan, jossa katsotaan kaikki työt ja keskustellaan niistä. Halukkaat voivat panna tuotoksensa julkiseen jakoon omalla tai digitaalisen tarinankerronnan sivustolla. Tätä kokeillaan heti!
Kaikilla on tarina kerrottavanaan
Daniel Meadowsin mukaan ”digitaaliset tarinat ovat lyhyitä, persoonallisia multimediatuotoksia, jotka kerrotaan sydämellä. Kuka tahansa voi tehdä ja julkaista niitä missä tahansa”. Digitaalinen tarinankerronta soveltuu moniin tarkoituksiin, ja sillä on yhtymäkohtia luovaan itseilmaisuun, taiteeseen ja terapiaan. Tarinankerronnalla voidaan tukea sisältöjen oppimisen lisäksi identiteetin kehittymistä ja itsetuntemusta.
Tarinat kiinnostavat, ja niistä oppii erilaisia asioita. Kerronnallisiin menetelmiin kuuluu ajatus, että samaistuminen yhden ihmisen kokemuksiin auttaa ymmärtämään yhteiskuntaa laajemminkin. Tarinan toteutus aktivoi opiskelijan, ja tarinankerronta tukee erityisesti tiedon esittämisen oppimista ja yhteyksien muodostamista. Tavoitteena on opiskelijan oman äänen kuuluville saaminen ja voimaannuttaminen.
Muunneltava menetelmä
Ensimmäiset digitaalisen tarinankerronnan työpajat Berkeleyssä USA:ssa kestivät viisi päivää. Tanskassa ja Ruotsissa menetelmästä on kehitetty kaksi- ja yksipäiväisiä toteutuksia. Mediataitoiset opiskelijat pystyvät osallistumaan työpajatyöskentelyyn myös verkon välityksellä, kunhan ensimmäinen tarina on tehty ohjatussa työpajassa.
Ammattilaisten tekemien multimediaesitysten rinnalle tulee siis yksityisten ihmisten pieniä tarinoita elävästä elämästä. Ihmisillä on kameroita enemmän kuin koskaan, ja helppokäyttöinen tekniikka tuo multimedian teon jokaisen ulottuville. Tekniikka ei kuitenkaan ole keskeistä tarinoiden kerronnassa, vaikka se tarjoaakin työkalut. Pääpaino on osallistavassa ja luovassa työtavassa, johon kuuluu olennaisena osana myös jakaminen ja palaute.
Digitaalinen tarinanteko etenee Joe Lambertin askeliksi nimeämien vaiheiden mukaan seuraavasti:
-
• Askel 1. Miksi kerrot tämän tarinan?
– Mieti, miksi haluat kertoa juuri tämän tarinan. Näin pääset kiinni tarinan näkökulmaan ja tunnelmaan.
• Askel 2. Tunnista tarinaan liittyvät tunteet
– Mieti, miten tunteet ilmenevät tarinassa.
• Askel 3. Näe tarinan hetket
– Tarinan hetket ovat pieniä yksityiskohtia, jotka kertovat vaihtuvista mielialoista lähempää ja etäämpää.
• Askel 4. Katsele tarina ennen sen tekoa
– Valokuvia ja materiaalia on hyvä olla runsaasti. Etsi, skannaa ja kuvaa.
• Askel 5. Kuuntele tarina
– Katsele ja kuuntele tarina.
• Askel 6. Materiaalin kokoaminen jättää aukkoja katsojalle
– Käsikirjoitusta pitää yleensä lyhentää reilusti.
• Askel 7. Jakaminen pitää tarinan hengissä
– Tarina esitetään juhlallisesti ensi-illassa yhdessä muiden ryhmässä tehtyjen tarinoiden kanssa.
Kuva 11.1. Digitaalinen tarinankerronta yhdistää tarinankerronnan, digitaaliset tehosteet, tekstin, erilaiset äänet, musiikin ja videon. Poikkea www.storycenter.org/ -sivustolla katsomassa tarinoiden moninaisia aiheita.
Tarinat tukevat yhteisön oppimista
Opettaja voi käyttää tarinankerrontaa eri tavoin oppimisen tukena. Verkosta löytyvät tarinat toimivat oppimisaihioina mitä moninaisimpiin teemoihin. Opiskelijat voivat tehdä omia tarinoita itsenäisesti tai 2-3 hengen ryhmissä, ja niistä keskustellaan ryhmässä. Tarinoiden avulla pystyy dokumentoimaan omaa elämää, ja isovanhempien kokemusten työstäminen digitaalisiksi tarinoiksi kertoo eri sukupolvien elämästä.
Opiskelijaryhmien digitaalisen tarinan muotoon tekemät oppimistehtävät ovat olleet kokemuksena kannustavia. Jos opiskelijat saavat valita, he tekevät monesti esseen sijaan digitaalisen tarinan.
Sekä tekijä että katsoja oppivat
Tarinan luominen auttaa meitä ymmärtämään asioita ja niiden välisiä yhteyksiä, samoin kuin kirjoittaminen jäsentää ajatteluamme. Kuvien ja äänen käyttö tuo tarinaan mukaan tunteita.
Tarina laittaa tekijänsä katsomaan elämäänsä etäältä, nostaa esiin tukahdutettujakin tunteita ja voi näin olla myös terapeuttinen prosessi.
Tekijän lisäksi myös katsojat oppivat tarinasta, sillä ensi-illassa keskustellaan tarinan herättämistä ajatuksista hyvinkin syvällisesti. Koskettavat tarinat laittavat katsojat reflektoimaan omia kokemuksiaan uudella tavalla, yhdistävät ihmisiä ja saavat muuttamaan käyttäytymistä. Jaetuilla tarinoilla on potentiaalia muutoksen aikaansaamiseen.
Jelena Virronen, Ope-Amare-koulutus 2009-2010, Turun yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Brahea
Tarinankerrontaa käytännössä
Turussa Runosmäen koulussa kouluavustajana työskentelevä Jelena suosittelee tarinoiden digitaalista tekoa kaikille opettajille. Jelena itse esitteli Ope-Amare-koulutuksessa suomen kielen lopputyön digitaalisen tarinan muodossa. Opintojen aikana pidettiin lyhyt työpaja digitaalisesta tarinankerronnasta, ja koska Jelenalla oli paljon materiaalia muun muassa valokuvina, idea lopputyöstä digitaalisen tarinan muodossa nousi esiin opintojen loppuvaiheessa.
Oma elämä kuvin
Jelenan lopputyöhön Inkerinsuomalaisena Suomessa kuuluu kolme osaa eli inkerinsuomalaisten historia, inkerinsuomalaisena Suomessa ja inkerinsuomalainen identiteetti. Laajemman kirjallisen työn pohjalta tehty digitaalinen tarina kestää viisi minuuttia. Jelenan mielestä samasta aiheesta tehty teksti olisi ollut kuiva esitys aiheesta, johon liittyy paljon tunteita ja muistoja. Venäjältä Viron kautta Suomeen päätynyt Jelena on koko elämänsä rakentanut identiteettiään eri kulttuurien keskellä. Kuvien ja oman kertojanäänen avulla tarina elää joka katselukerralla.
Prosessina digitaalisen tarinan tekeminen noudatteli samaa kaavaa kuin kirjallisen työn tekeminen. Alussa aiheeseen piti perehtyä lähdemateriaalien avulla. Tämän jälkeen syntyi ensimmäinen hahmo tekstistä, johon Jelena etsi vielä sopivia kuvia. Jelenan omasta kertojanäänestä ja valokuvista syntyy tarinan erityinen tunnelma. Mielenkiintoinen yksityiskohta tarinassa on Jelenan nimen eri vaiheet. Perhe olisi halunnut antaa tytölle nimen Elina, mutta viranomaiset hyväksyivät vain Jelenan. Tämänkaltaiset henkilökohtaiset kokemukset omalla äänellä kerrottuna avaavat inkerinsuomalaisten historiaa mieleenpainuvasti myös tarinan katsojille.
Kuva 11.2. Kuvat ovat Jelena Virrosen suomen kielen lopputyöstä inkerinsuomalaisena Suomessa.
| Edellinen | Kirjan tietosivu | Seuraava |