Tag Archives: historia

Parhaat muinaiset nähtävyydet Espanjan Valenciassa

2018-12-28

Valenciaa luonnehditaan matkaoppaassa vastakohtien kaupungiksi. Se on Valencian erityisominaisuus, mikä tekee kaupungista mielenkiintoisen matkakohteen myös niille, jotka uskovat nähneensä kaiken. Ikivanha kaupungin keskusta on suhteellisen laaja, ja erittäin elävä alue ravintoloineen ja kauppoineen. Vartin kävelymatkan päässä sijaitseva ultramoderni taide- ja tiedekeskus puolestaan hengästyttää komeudellaan. Tässä artikkelissa esitellään Valencian viisi parasta historiallista nähtävyyttä.

Nähtävyydet ja kuvat ovat opaskirjasta Valencia, Spain – The Key Sights, Places, and Events (julkaistu Klaava Travel Guide -kirjasarjassa).

Plaza de la Virgen

Plaza de la Virgen –aukion paikalla oli jo roomalaisten valtaapitävien aikaan kaupungin tärkein paikka, Roman Forum. Tänä päivänä aukio on turistimagneetti, jonne jokaisen itseään kunnioittavan selfie-kuvaajan on tultava nappaamaan kuva suihkulähteen äärellä.

Tärkeimmät historialliset rakennukset aukion ympärillä ovat:

Basilica Virgen de los Desamparados
Cathedral
Palau de la Generalitat
Suihkulähde on suhteellisen uusi, vuodelta 1976.

La Lonja

Vuonna 1533 valmistunut La Lonja –rakennus tehtiin alun perin kauppiaiden neuvottelutilaksi. Ei ehkä kuulosta kovin jännittävältä, mutta rakennus on aivan mahtava sisältä. Kaupunki investoi tiloihin aikoinaan paljon rahaa, sillä siihen aikaan Valencia oli silkkikaupan keskus. Kauppiaat läheltä ja kaukaa tulivat sinne solmimaan sopimuksia, joten heille haluttiin näyttää vaurautta.

Arkkitehdit Pere Compte and Joan Ibarra valvoivat La Lonjan rakentamista 50 vuotta. Nykyään se on Unescon maailmanperintökohde.

Barrio del Carmen -alue

Barrio del Carmen on Valencian vanhin alue. Kapeilla kujilla kaikki pieniä vanhoja taloja ei ole jaksettu pitää kunnossa, vaan ne rapautuvat rauhassa. Plaza de Tossalin suunnalla on runsaasti kahviloita ja baareja, mutta pääosin alue on hiljainen.

Tämä osa kaupungista oli aikoinaan saari Turia-joessa. Kaupunki laajeni etelään ja liittyi mantereeseen. Koko Turia-joki käännettiin virtaamaan kaupungin ohi vuoden 1956 valtavien tulvien jälkeen.

Plaza de Ayuntamiento

Talot kaupungintalon aukion ympärillä ovat suuria, korkeita ja näyttävästi koristeltuja. Vanhan kaupungin suurimman aukion paraatipaikalla näytetään, että ei olla köyhiä eikä kipeitä. Aukio on monen fiestan tapahtumapaikka, kuten Fallas-juhlien yksi paikka helmi-maaliskuussa.

1800-luvulle asti Convento de San Francisco –luostari oli nykyisen aukion paikalla. Luostari ei kuitenkaan pystynyt pitämään aluetta kunnossa, jolloin kaupunki päätti siirtää kaupungintalon Plaza de la Virgen –aukiolta paikalle, ja samalla raivata tilaa suurelle aukiolle.

Torres de Serranos

Valencian ympärillä on eri aikakausilla ollut kolme suojamuuria, toinen toistaan pidempiä. Ainoastaan kaksi porttia vartiotorneineen on enää jäljellä mahtavista muureista: Torres de Serranos ja Torres de Quart.

Torres de Serranos on keskeillä paikalla Plaza de la Virgen –aukion, katedraalin ja Turia-puiston lähellä. Massiviset tornit rakennettiin 1392-1398. Torneihin pääsee kiipeämään ylös asti, mistä saa hieman näkymää kaupunkiin. Kattojen yli näkymiä etsivän on kuitenkin syytä suunnata Santa Catalina –kirkon torniin tai Ateneo-rakennuksen yläbaarin.

Lue lisää Valenciasta englanninkielisestä matkaoppaasta, joka on runsaasti kuvitettu ja kartoitettu.

Kirjat ovat tuhonneet sivilisaation usean kertaan mikäli muinaisia viisaita miehiä on uskominen

2018-03-23

Toisten virheille nauraminen on parasta hupia myös silloin kun on kyse kirjoista. BBC on koonnut laajan infografiikan ennusteista ja visioista, jotka ovat menneet pahasti metsään. Tässä ovat parhaat kohdat nimenomaan kirjallisuutta ja kommunikointia koskevista ennusteista.

Suunnilleen 370 B.C.
Sokrates ennusti kirjoitusten tuhoavan ihmisten muistin. Hän uskoi ihmisten lopettavan asioiden muistamisen koska oli mahdollista hakea tarvittava tieto kirjoituksista. Maailma kuitenkin muistaa Sokrateksen lausunnon nimenomaan siksi, että Platon kirjoitti sen talteen.

1492
Munkki Johannes Trithemius ei ollut tyytyväinen uuteen keksintöön – painokoneeseen. Gutenbergin kehittämä laite huolestutti munkkia, sillä se osasi monistaa kirjoja. Monet munkit elättivät itsensä käsikirjoituksia (käsin) monistamalla, joten heidän ansaintalogiikkansa olikin pohdittava uudelleen.

1545
Sveitsiläinen oppinut Conrad Gesner varoitti kirjapaljouden olevan vaaraksi maailmalle: hän käytti ilmaisua ‘sekava ja vahingollinen kirjojen runsaus’.

1685
Reilu sata vuotta myöhemmin, jonka aikana varmasti oli painettu kohtuullinen määrä kirjoja, oli ranskalaisen oppineen Adrien Bailletin vuoro varoittaa kirjallisuuden haitoista. Hän oli tullut johtopäätöksen, jonka mukaan oli syytä pelätä kirjarunsauden ajavan ihmiskunnan barbaarien tasolle.

1879
Uusi viestintäväline puhelin saapui Englantiin, mutta postilaitoksen pääjohtaja piti sitä tarpeettomana välineenä. Viestien välittäminen juoksupoikien avulla oli hänen mukaansa oikea tapa kommunikoida.

1883
Aivan kuten jotkut valtaapitävät kokivat lukutaidon ja kirjat satoja vuosia aiemmin uhkana, koska tavalliset ihmiset saattoivat oppia jotakin, yleinen koululaitos nähtiin uhkana vielä 1800-luvun lopulla. New York Medical Journal varoitti koulutuksen tyhjentävän lasten aivot ja hermojärjestelmän.

1929
Puhelin jatkoi vääjämätöntä etenemistään jokaiseen maailmankolkkaan, mutta jotkut pitivät sitä haitallisena kulttuurille. San Franciscon katolinen aikuiskoulutuskomitea (Catholic Adult Education Committee) oli huolestunut: särkeekö puhelin kotielämän ja vanhat tavat vierailla ystävien luona?

1936
Toinen uusi keksintö radio oli liikaa musiikkilehti Gramophonelle. Lehti oli havainnut lasten kärsivän, koska heillä oli tapana jakaa huomionsa koulutehtävien ja kaiuttimesta kuuluvan musiikin välillä.

1959
Tähän aikaan maailmassa ei ollut montaa tietokonetta, mutta matemaatikko I.J.Good oli aikamoinen visionääri, sillä hän uskoi jo silloin tekoälyn saapumiseen. Ajankohta ei vain osunut kohdalleen, sillä hän ennusti koneiden hoitavan kaiken työn 10-30 vuoden kuluessa.

1964
Yksi kaikkien aikojen suosituimmista science-fiction kirjailijoista Arthur C. Clarke ennusti etätyön ja digitaalinen nomadi -elämäntavan melko tarkkaan. Hän arveli ihmisten voivan tehdä etätöitä Balilla, joka onkin osoittautunut yhdeksi suosituksi digitaalisten nomadien kohteeksi. Clarke arveli etätyön olevan mahdollista 50 vuodessa.

1975
Termi paperiton toimisto lanseerattiin BusinessWeek-lehden artikkelissa. Vieläkin siitä puhutaan, vaikka paperia edelleen kuljetetaan paikasta toiseen. Vasta internetiin ja mobiililaitteisiin kasvanut sukupolvi taitaa olla taitoskohta paperista luopumiselle. Samainen lehti ennusti kaiken toimistossa tarvittavan informaation olevan digitaalista vuoteen 1990 mennessä. Paperin käyttö alkoi laskea toimistoissa Yhdysvalloissa vuonna 2001.

1995
Yksi internetin teknologian pioneereista Robert Metcalfe havahtui liikennemäärän kovaan kasvuun, jonka vuoksi arveli verkon romahtavan vuonna 1996. Hän joutui syömään sanansa 1997 konferenssiyleisön katsellessa kun hän sekoitti kolumninsa veteen ja joi sotkun.

Kovin moni muinainen huoli muistuttaa kovasti huolia, joita nykyäänkin joihinkin uusiin asioihin liitetään. Muinaiset kirjojen runsauden vaarat muistuttavat informaation runsauden vaaroja, jotka väijyvät meitä verkossa. Huoli lasten musiikin kuuntelusta vaikuttaa samankaltaiselta huolelta kuin television katselu, pelaaminen tai puhelimen näprääminen.

Tässä yhteydessä olisi tietysti sopivaa ennustaa jotakin. Katsotaan miten käy. Äänikirjat ovat kovassa kasvussa, samoin kuin laitteiden ohjaaminen äänellä. Tietokoneiden tuottama lukuääni on jo niin miellyttävä, että koneen voi pyytää lukemaan jonkin kirjan ääneen. Ennustus: viimeistään vuonna 2019 joku todistaa, että kirjan kuuntelu ei edistä oppimista eikä kokemista, vaan ainoa oikea tapa on lukea.

101 merkittävää kotimaista kaunokirjallista teosta e-kirjoina

2017-01-03

Vuonna 2017 100 vuotta täyttävä Suomi juhlii monin tavoin merkkipäiväänsä. Kirjoja arvostavalle kansakunnalle erinomainen näyte 100 vuoden kirjallisesta kehityksestä on tarjota jokaiselta itsenäisyyden vuodelta yksi teos luettavaksi.

E-kirjojen aikakaudella lukijan ei tarvitse edes lukunurkkauksestaan tai aurinkotuolistaan nousta ylös, vaan haluamansa teoksen voi ladata tabletiin, puhelimeen tai tietokoneelle.

Tarjolla on ainoastaan kaunokirjallisia teoksia, jotka Yleisradion kirjallisuuden toimittajat ovat valinneet. Tästä linkistä pääset selaamaan valikoimaa:
ellibslibrary.com/kirjojensuomi

Osa tarjolla olevista kirjoista löytyy kirjastosta joko paperisena tai sähköisenä kirjana. Valikoimassa on myös sellaisia teoksia, joita ei ole aiemmin julkaistu e-kirjoina. Kirjoja pääsee lukemaan Ylen tunnuksilla tai kirjastokortilla.

Kirjojen Suomi on Yleisradion projekti, jossa on monta alan toimijaa mukana. Ellibs on toteuttanut Kirjojen Suomi -verkkokirjaston.

Klaava juhlii merkkivuotta myös, ja ensimmäiseksi julkaisemme suositun Suomen historian käännekohtia -tietokirjan uuden version. Tieto- ja oppikirjailija Soile Varis on päivittänyt kirjan ajan tasalle vuoden 2017 tapahtumiin asti. Kirjan kuva-aineisto on myös päivitetty.

Historia opettaa: milloin käskyjä ei pidä totella

2016-12-09

Jokainen varmaan on joskus ollut tekemisissä työyhteisön kanssa, jossa toimenkuvat ovat enemmän tai vähemmän joustavia. Pekalla, Villellä, Kallella ja Jussilla on kevyesti töitä, mutta mukavasti palkkaa.

Kuinka ollakaan, Johtaja Timon tiimiin kuuluva Kalle on hänelle sukua, Ville opiskelukaveri, Jussi urheilukaveri ja Pekka osaa tuoda itseään sopivasti esille. Julkisella sektorilla sopiva jäsenkirja on myös vahva pätevyyden osoitus.

Tähän kuviteltuun ja kärjistettyyn esimerkkiin verrattuna armeijan organisaatio on toisenlainen. Aika harva on kai kuullut, että ensimmäinen komppania olisi yksinään käynyt taistelua koska toisen komppanian päällikkö on komentajalle sukua ja kolmas kurssikaveri. Sodan pakko luo oman logiikkansa.
Ihmiskunnan ensimmäisiä organisaatioita oli nimenomaan armeija.

Organisaatiosta kiinalaisella Sun Tzulla oli jo yli 2000 vuotta sitten käsityksiä, jotka olivat tuntemattomia vielä 1700-luvun alun Euroopassa. Sun Tzu kirjoitti: “Yleensä monien johtaminen on sama kuin harvojen johtaminen. On kyse organisaatiosta… On kyse ryhmityksestä ja viestityksestä.” 1000-luvulla jKr. elänyt Chan Yu täsmensi: “Sotajoukon johtamiseksi on ensin jaettava vastuualueet komentajille ja heidän apulaisilleen ja määrättävä yksikköjen vahvuudet [luettelee yksikköjen vahvuuksia].“

Yritysmaailmasta julkiseen hallintoon ja oppilaitoksiin levinnyt ajatus tavoitejohtamisesta ei ole aivan uusi oppi. Tavoitejohtaminen oli käytössä jo 1800-luvulla Preussissa nimellä Auftragstaktik.

Preussilaisuuteen liitetään aiheettomasti kovaa karjumista ja kantapäitten kopsahtelua. Sellaisia ominaisuuksia ilmenee kaikissa maailman armeijoissa, mutta juuri preussilaisuuteen liittyi huomattava älyn korostaminen. Tämä ilmeni jo Fredrik Suuren johtamistavassa 1700-luvun lopussa. Hän ei tosin osannut siirtää oppejaan riittävästi eteenpäin.

Napoleonin sotien aikoihin preussilainen sotamarsalkka Gneisenau loi periaatteen, jonka mukaan komentajan ja esikuntapäällikön oli oltava yksimielisiä tehdyistä ratkaisuista. Jos yksimielisyyttä ei löytynyt, esikuntapäälliköllä oli oikeus siirtää asia astetta ylemmän komentoportaan päätettäväksi.

Populaareissa yhteyksissä Preussin ja myöhemmin Saksan upseeristoa on pidetty jäykkänä ja fanaattisen kurinalaisena organisaationa. Todellisuus on kuitenkin jotain aivan muuta. Preussin armeijan merkittävä kehittäjä Moltke vanhempi (kuvassa) oli monipuolisesti sivistynyt mies.

Hän korosti sitä, että käskyjen tuli olla mahdollisimman lyhyitä, niissä piti välttää liikoja yksityiskohtia ja niissä tuli ilmetä lähinnä vain toiminnan tavoite. Edelleenkään käskyjä ei ollut syytä täydentää uusilla, sillä tilanteet sodassa vaihtelivat jatkuvasti. Mikäli ylempi porras syöttäisi organisaatiota pitkin jatkuvasti uusia käskyjä, käskyt olisivat helposti ristiriitaisia keskenään.

Miten tavoitteeseen päästiin, jätettiin kentällä tapahtumien keskipisteessä toimineiden komentajien päätettäväksi, sillä he tunsivat tilanteen parhaiten, eikä aikaa viestin vaihtoon aina ollut. Menettelyä kutsutaan siis termillä Auftragstaktik. Sen periaatetta kuvaa hyvin tarina, jossa prinssi Fredrik Karl kritisoi majuria taktisesta virheestä. Puolustuksekseen majuri vetosi hallitsijalta saamaansa määräykseen. Prinssin vastauksen väitetään kuuluneen ”Hänen majesteettinsa ylensi teidät majuriksi, koska hän uskoi teidän pystyvän arvioimaan milloin hänen käskyjään ei pidä totella”.

Suomalaisia yrityksiä on vielä 2000-luvullakin moitittu autoritäärisestä johtamisesta (pelolla johtamisesta, eli management by perkele). Timo Vuori ja Quy Huy julkaisivat muutama vuosi sitten analyysin How Nokia Lost the Smartphone Battle [tiivistelmä ja koko artikkeli], jossa ylimmän johdon johtamistapa oli suurennuslasin alla. On huomattava, että anglosaksistenkin käsitysten mukaan Preussin kuningaskunnan armeijaa johdettiin 1800-luvulla hyvällä menestyksellä monisyisemmin menetelmin kuin 2000-luvun suuria suomalaisia yrityksiä.

Kun Preussissa alempia komentoportaita kannustettiin aloitteellisuuteen, väistämätön seuraus tietysti oli, että virheitä tapahtui. Moltke painotti sitä, ettei upseereja pitäisi niinkään rangaista tehdyistä virheistä kuin aloitekyvyn puutteesta. Oltiin siis hyvin kaukana esimerkiksi Stalinin ajan Neuvostoliitosta.

Jotta alempi komentoporras olisi ymmärtänyt esimiestensä ajatuksia, jokainen upseeri piti kouluttaa tehtäviin, jotka huomattavasti ylittivät hänen kulloisenkin asemansa. Siten pataljoonankomentajan piti tietää, miten prikaati toimi ja prikaatinkomentajan piti tietää samat asiat armeijakunnasta. Tällainen järjestelmä nosti tietenkin upseeriston tasoa ja loi suuren johtajareservin.

Juha Vahe

Taustatietoa artikkelin aiheisiin löytyy kirjasta Sotataidon mestareita, jossa analysoidaan niin Mannerheimin, Churchillin, Napoleonin kuin monen muunkin sotapäällikön todellisia johtamistaitoja 1700-luvulta alkaen.

10 Euroopan kaupunkia, joissa mielenkiintoisimmat ristiretkien aikaiset rakennukset

2016-11-04

Moni lomalainen ja maailmaa kiertävä reissaaja käy katselemassa Euroopan suuria ja joskus pieniäkin kaupunkeja ihastellen niiden vanhaa arkkitehtuuria, mahtavia linnoituksia ja palatseja. Jollei matkaaja ole historiaan erityisesti perehtynyt henkilö, saattaa erikoisia ja kiinnostavia käyntikohteita mennä huomaamatta ohi. Tietokirjailija, arkkitehti Jari Hyvärinen poimi kirjastaan Ristiretkien rakennukset kymmenen mielenkiintoisinta ristiretkiaikaista käyntikohdetta Euroopan kaupungeissa.

Ristiretket ei ole käsitteenä mikään yksiselitteinen termi, sillä kaikenlaisia tutkimus-, sota-, ryöstö-, pyhiinvaellus- ja muita retkiä tehtiin niin Palestiinaan kuin muillekin alueille suunnilleen tuhat vuotta sitten. Kirjassa Ristiretkien rakennukset keskitytään 1000-luvun lopun ja 1300-luvun lopun välisen ajan tapahtumiin. Retket kaukaisiin maihin olivat tietoisesti ja tiedostamatta myös kulttuurivaihtoa ja opintomatkoja, sillä vaikutteita tarttui aina mukaan. Nerokas rakennusratkaisu saattoi retkien mukana matkata Pohjois-Euroopasta etelään ja päinvastoin.

Ristiretkien rakennuksilla tarkoitetaan kirjassa niitä pääasiassa Pohjoismaissa säilyneitä rakennusten osia, rakennuksia tai rakennuskokonaisuuksia, joilla on suora yhteys johonkin ristiretkeen sen rakennuttajan, rakentajan tai käyttäjän kautta. Suomen kohteissa nämä ovat usein tuntemattomia, mutta siitä huolimatta silloisen Ruotsin itärajalta mukaan on poimittu joitakin tapauksia Lounais-Suomesta Hämeeseen, Karjalaan ja Neva-joelle asti.

Kaikilla Palestiinasta ja Euroopasta valituilla esimerkeillä on kosketuspinta pohjoismaisiin retkeläisiin.

Ristiretkikohteiden havainnekuvat ovat osa kirjailijan laatimaa kirjan kuvitusta. Tässä top 10 ristiretkien aikaista rakennusta Euroopan kaupungeissa.

1. Sintra, Portugali.
Pohjoismaiset joukot valtasivat Sintran muslimilinnan 1100-luvun alussa. Linna on korkealla mäellä juuri ja juuri näköetäisyyden päässä Lissabonista.

2. Bergen, Norja.
Bergen oli Trondheimin ja Tønsbergin ohella Norjasta Palestiinaan lähteneiden retkikuntien kolmas suuri lähtösatama.

3. Akko, Israel.
Ristiretkeläisten Akkon parhaiten säilyneitä osia 1100-1300-luvuilta on nähtävänä Israelissa.

4. Arkona, Saksa.
Arkonan vendikaupunki Itämeren etelärannalla lähellä nykyistä Stralsundin keskiaikaista kaupunkia vallattiin pakanoilta 1100-luvun puolivälissä.

5. Chamonix, Ranska.
Suuren Pyhän Bernhardin solan majatalo lähellä Chamonix`n talviurheilukaupunkia turvasi ristiretkeläisten matkaa.

6. Chinon, Ranska.
Richard Leijonamielen Chinonin linna Ranskassa on entisöitynä Poitiers`n ja Tours`in kaupunkien puolivälissä.

7. Rodos, Kreikka.
Rodoksen linnassa oli johanniittojen suurmestarin palatsi 1300-luvulla. Linnan vanhimmat osat ovat jo Bysantin aikaisia.

8. Alanya, Turkki.
Johanniitat korjasivat 1200-luvulla käyttöönsä Alanyan kaupungin itäpuolella olevan vanhan bysanttilaisen Seleucian linnan.

9. Kyrenia, Kypros.
Kyproksen Kyrenia oli Palestiinan ristiretkeläisten etappisatama. Sataman linnaa kohensivat sekä Richard Leijonamielen että Jerusalemin entisen kuninkaan Guy de Lusignanin joukot 1100-1200-luvuilla.

10. Venetsia, Italia.
Ristiretkilaivastot kokoontuivat 1200-luvun alussa Venetsiaan, jossa on säilynyt myös suuri telakka, Arsenale Vecchio.

Lisää tietoa kirjasta Ristiretkien rakennukset ja teosta myyvät kirjakaupat löytyvät tältä sivulta. Kirjailijan haastattelu on luettavissa tästä.

Tänä päivänä listaykkönen Sintran linnoitus Portugalissa näyttää alhaalta hienosta Sintran vanhasta kaupungista kuvattuna tältä (aivan sillä huipulla oleva muuri ja tornit).

Kirja Ristiretkien rakennuksia: Suomessa on ollut enemmän linnoituksia kuin uskotkaan

2016-10-21

Kirjaa Ristiretkien rakennuksia voi lukea monella tavalla: katsauksena ristiretkien aikaisiin kyliin, kaupunkeihin, linnoituksiin ja kirkkoihin niin Euroopassa kuin Suomessakin, tai kirjailija Jari Hyvärisen maalaamien upeiden havainnekuvien avulla pohtia minkälaista elämä mahtoi siihen aikaan olla. Kirjassa esitellyt kohteet voi myös siirtää elävään elämään nykyaikaan ja lähteä itse katsomaan miltä paikat näyttävät.

Kirjassa esitellään kymmeniä kohteita Suomessa, ja vielä enemmän Ruotsissa ja Keski- ja Etelä-Euroopassa. Monessa kohteessa olet saattanut jo käydä lomamatkalla, joten kirjan tarjoama historiallinen tietopaketti antaa kiinnostavan näkökulman kaupunkiin tai kylään. Vielä mielenkiintoisempaa on lähteä metsästämään vähän tunnettuja kohteita, joita turistibussit eivät vielä ole löytäneet.

Otetaan Suomesta kaksi esimerkkiä: Rapolan linnavuori ja Sulkavan linnavuori.

Sulkavan linnavuori on muutaman kilometrin etelään lähellä Savonlinnaa sijaitsevan Sulkavan kirkonkylältä. Saarentietä etelään ajettaessa tulee vastaan linnavuorelle osoittava kyltti. Hiekkatietä ajetaan muutama kilometri kunnes se päättyy, jossa on pysäköintialue. Polku johtaa järven rantaan ja siitä ylös erittäin jyrkän kallioisen mäen laelle.

Maalaus on kirjan kuvitusta:

Kun itse käy paikan päällä katsomassa, voi vain todeta miten hyvän paikan muinaiset itä-suomalaiset ovat löytäneet suojakseen.

Näkymä Sulkavan linnavuoren laelta.

Sulkavan linnavuoren kivimuuria

Rapolan linnavuori sijaitsee Valkeakosken Sääksmäellä. Tieltä 130 on viitoitus tielle 3071, josta käännytään Sääksmäentielle. Pysäköintialue on lähes heti vasemmalla.

Maalaus on kirjan kuvitusta:

Vuonna 2016 Rapolan vuorella näytti seuraavalta.

Rapolan linnavuoren laelta näkyy kauas.

Rapolan linnavuoren kivimuuria.

Kirjailija, arkkitehti Jari Hyvärinen kertoo haastattelussa miten hän aloitti omat tutkimusretkensä:

“Kirjan ensimmäiset kuvat valmistuivat jo 1990-luvun alkupuolella, jolloin kiersin autolla maastossa tutustumassa maamme muinaislinnoihin. Ammattiin valmistuminen mahdollisti harrastuksen jatkamisen myös naapurimaissa ja niitäkin kauempana. Jokaiselta ulkomaanmatkalta oli tuomisina ristiretkiajan rakennusta tai rakennuskokonaisuutta koskevaa materiaalia.”

Vielä muutama esimerkki Ristiretkien rakennuksia -kirjan sisältämistä suomalaisista kohteista.

Lisää tietoa Ristiretkien rakennuksia -kirjasta tällä sivulla
.

Kirjailija kertoo mitä radiolla, NATOlla, musketeilla ja Moltkella on tekemistä toistensa kanssa

2016-09-05

Historiasta ja taloudesta usein kirjoittanut tietokirjailija Juha Vahe lähestyy uudessa kirjassaan sotahistoriaa erittäin mielenkiintoisesta näkökulmasta: miten taitavia johtajia kuuluisat sotapäälliköt todella olivat? Yhteiskunnan ja kunkin aikakauden uuden teknologian kehityksen hyödyntäminen näyttävät olleen avainasioita, mutta monta muutakin vaikuttavaa tekijää on mukana. Seuraavassa kirjailija itse kertoo kirjansa Sotataidon mestareita taustoista.

Kuka mielestäsi lopulta on se sotataidon mestari jos vain yhden saat nimetä?

Preussilainen yleisesikuntaupseerikoulutus loi periaatteita, joihin sopisi tutustua vaikkapa suomalaisissa yrityksissä. Tehtävän annossa annettiin vain tavoite, ja sen saavuttaminen jätettiin alaisten ratkaistavaksi. Aloitteellisuuden puutteesta voitiin rangaista, muttei siitä, että aloitteellisuus johti väistämättä myös virheisiin. Jos tämän ajattelun isäksi saa nimetä vain yhden henkilön, hän on Moltke vanhempi (kirjan kannessa vasemmalla alhaalla).

Mikä on ollut tärkein teknologinen kehitysaskel sodankäynnissä viimeisen 300 vuoden aikana?

Radio. Kun britit lähettivät laivasto-osaston Falklandin saarille 1980-luvun alussa, laivasto-osastoa komennettiin 13 000 kilometrin päästä Lontoosta. Laivasto-osaston mukana ei ollut edes kaikkien voimien yleiskomentajaa.

Kaikilta osiltaan tekninen kehitys ei kuitenkaan ole ollut kovin merkittävää. Samaisessa Falklandin sodassa brittijalkaväki marssi kuten sotilaat ovat tehneet tuhansia vuosia.

Historian kulusta ei aina ole yhtä ja samaa käsitystä kaikilla tutkijoilla, mutta varsin pitkään esimerkiksi musketeista on julkaistu virheellistä tietoa. Mikä tähän on syynä?

Suomi on niitä harvoja maita, jossa upseerit aloittavat alokkaina ja etenevät siitä aliupseerikoulutuksen kautta korkeampiin tehtäviin. Kovin monessa maassa upseerit koulutetaan miehistöstä erillään ja tämä on selvä sääty-yhteiskunnan jäänne. Vasta toisessa maailmansodassa USA:n armeijassa alettiin pohtia, ampuvatko sotilaat taistelussa todella kohti vihollista ja tuloksena oli, että näin tekee vain selvä vähemmistö. Tätä havaintoa on alettu soveltaa historiantutkimukseen vasta viime vuosikymmeninä.

Miksi kirjasi aihe on rajattu juuri 1700-luvulta nykyaikaan?

Kirjan sisällön ajallinen rajaus on taannut sen, että itse aiheesta tiedetään aika paljon aika luotettavasti. Ero on kovin suuri esimerkiksi siihen, kun antiikin historioitsija Herodotos väitti persialaisia sotilaita olleen yli 2000 vuotta sitten 2,5 miljoonaa. Sellaista joukkoa ei olisi ikimaailmassa pystytty huoltamaan – ei edes kymmenesosaa tuosta luvusta.

Länsimainen sotahistoria 1700-luvulta nykypäiviin tunnetaan suhteellisen luotettavasti. Asiaa on auttanut se, että jo 1700-luvun lopulta lähtien tavalliset rivimiehetkin kirjoittivat kirjeitä lähimmäisilleen. Ihmisten vaikuttimet on myös helpompi ymmärtää mitä lähempänä nykyaikaa ollaan. Antiikin aikana sotatoimet voitiin keskeyttää, koska uhrieläinten sisälmyksiä tutkineet papit ilmoittivat jumalten suuttuneen. Tällaisia perusteluita ei ole länsimaissa esitetty viimeisinä vuosisatoina!

Kirjan lukija saa itse muodostaa mielipiteensä Suomesta ja NATOsta, mutta miten itse näet Suomen aseman NATOn suhteen?

Suomen historian kirjoitusta on vuosikymmeniä rasittanut merkillinen ajatus siitä, että talvisota olisi jotenkin ollut Suomen syytä. Samalla tavalla pelätään, että NATOon liittyminen ärsyttäisi Venäjää. Kuitenkin NATO on vain Suomen oma päätös, johon naapurit saavat sopeutua. Toisaalta NATOssa minua vaivaa sama asia kuin EU:ssa: isot maat päättävät ja pienet maat enintään vikisevät!

Mitä aiot kirjoittaa seuraavaksi?

Olen jo tähän mennessä saanut kiitettävästi tilaisuuksia esittää kantani moniin talouden ja historian asioihin. Wikipediassa on lista aiemmasta tuotannosta. Juuri nyt ei ole mitään isompaa kirjoittamisen tarvetta.

Lisää tietoa kirjasta Sotataidon mestareita – Teollistuvan yhteiskunnan sotahistoriaa 1700-luvulta nykypäiviin

Näytesivuja kirjan sisällöstä:

Kirjailijan talousaiheinen blogi löytyy Piksu.net-palvelusta.

Kirja Sotataidon mestareita tarkastelee sotapäälliköiden taitoja yhteiskunnan kehitystä vasten

2016-08-27

Tietokirjailija Juha Vahe on kirjoittanut jo 10 kirjaa historiallisista aiheista, mutta hänen yhdestoista kirjansa yhdistää jännittävällä tavalla sotahistorian, armeijan johtamisessa vaadittavat taidot ja yhteiskunnan kehityksen sotateknologian kautta 1700-luvulta lähtien. Sotataidon mestareita on paitsi kiintoisa katsaus monen kuuluisan sotapäällikön todellisiin johtamistaitoihin niin myös melkoinen länsimäisen sivilisaation viimeisen 300 vuoden kehityksen tarina.

Lisää tietoa kirjasta, hinnat ja saatavuus.

Näin kirjailija kertoo Johdanto-luvussa teoksesta:

“Yleensä sotilaitten korkein motiivi on toimia sotilasyhteisön jäsenenä. Jäsenyyden korkein aste on oletus siitä, että taistelutoverit ovat valmiita riskeeraamaan ja jopa tietoisesti uhraamaan oman henkensä tovereittensa puolesta ja on itse valmis samaan.

Sotalaitoksiin liittyvät ylevät periaatteet eivät kuitenkaan saa ummistaa silmää siltä, että suuret uhraukset ovat usein turhia. Vaikka monet sotilaat palvelivat uhrautuvasti brittien asevoimissa molemmissa maailmansodissa, niitten jälkeen maa menetti siirtomaa-asemansa. Samoin kävi Neuvostoliitolle, joka voitti toisen maailmansodan valtavin tappioin, mutta tuhoutui valtiona lopulta kokonaan. Toisen maailmansodan hävinneet Saksa ja Japani ovat puolestaan sodan jälkeen menestyneet erinomaisesti. Ne ovat rauhan oloissa voittaneet sen minkä sodassa hävisivät ilman, että yhdenkään sotilaan on tarvinnut kaatua taistelussa.

Tässä kirjassa keskitytään ns. länsimaiseen sotataitoon (millä tarkoitetaan Euroopassa syntynyttä sotataitoa) 1700-luvulta nykyaikaan. Ratkaisuun on selvä syy. Juuri tämä lännen käyttämä sotataito otettiin käyttöön vähitellen koko maailmassa.”

Ristiretkien mukana kulkivat uudet rakentamisen vaikutteet ja tekniikat – myös Suomeen

2016-06-09

Jari Hyvärinen on kirjoittanut ja kuvittanut kattavan teoksen ristiretkien aikaisesta arkkitehtuurista ja rakennustavoista. Kirja Ristiretkien rakennukset kertoo sanoin ja kuvin missä ja minkälaisia linnoituksia, asutuskeskuksia ja esimerkiksi luostareita ristiretkien aikaan oli. Mukana ovat paitsi Keski- ja Etelä-Euroopan hyvin tunnetut kohteet myös Pohjoismaat, mukaan lukien Ruotsin silloinen itäinen maakunta, eli nykyinen Suomi. Kysyimme kirjailijalta miten näin laaja historiallinen tietokirja syntyi.

Oliko urasi arkkitehtina innoittajana tutkimusmatkallasi ristiretkien rakennuksiin, vai mistä kiinnostus historialliseen arkkitehtuuriin lähti?

Kiinnostus pohjoismaisiin rakennuksiin, jotka ovat arkkitehtien ammattikuntaa vanhempia on peräisin jo opiskeluaikani alusta 1980-luvun alkupuolelta. Se kumpusi ehkä siitä romantiikan nälästä, jonka teknispainotteinen opiskelu vaati vastapainokseen. Eräänä merkkipaaluna saattoi olla ystävältä saamani Bernard Rudofskyn kirja Architecture without architects, joka avasi silmiäni näihin aikakausiin.

Kirjan suurena teemana on ristiretkien aikaiset rakennukset. Rajasitko aihetta lisäksi maantieteellisesti tai määrättyyn ristiretkien ajanjaksoon?

Euroopan ja Lähi-Idän rakennuksia kosketteleva käsittelytapa on seurausta ristiretkien vaikutuksesta lähes koko silloin tunnettuun maailmaan. Mahdollisimman selkeän kokonaiskuvan saamiseksi rajasin käsittelyjakson väljästi ensimmäisen ja viimeisen todelliseksi ristiretkeksi tulkitun sotaretken välille. Halusin rajata näkökulman pohjoismaiseksi, ja tarkastella aihetta erityisesti suomalaisen suurennuslasin läpi. Tanskan ja Norjan kuninkaiden järjestämistä retkistä on onneksi säilynyt jonkin verran kirjallisiakin tietoja. Se helpotti rajaamista ja toi retket myös lähemmäksi meitä suomalaisia.

Pohjoismaiset kauppayhteydet liittivät varsinkin länsi- ja lounaissuomalaiset suoraan skandinaavisiin ristiretkiin. Kaksi Palestiinan retkeä sivusi ehkä rannikkoammekin, sillä ne tehtiin Idäntien kautta. Sisällytin kirjaan myös Itämeren alueen ristiretkiin liittyvää rakentamista maantieteellisin perustein, vaikka niiden retkien ristiretkiluonnetta on myös epäilty.

Käsittelet myös merenkulkua ja laivoja. Mitä laivojen hylyt kertovat ristiretkistä?

Kauppiaita ja heidän kauppalaivojaan näkyi ristiretkiarmeijoiden ja -laivastojen oleellisina osina aivan Palestiinan ensimmäisistä ristiretkistä lukien. Pohjoiseurooppalaiset alukset ehkä jalostuivatkin juuri ristiretkien ansiosta sellaisiksi, jollaisina me olemme oppineet keskiaikaiset kauppalaivat tuntemaan. Tätä kehitystä on kiinnostavaa seurata Itämeren altaan hyvin säilyneen hylkykannan avulla. Suurista kuljetusaluksista saadut viimeaikaiset viitteet avaavat jännittäviä näkökulmia pohjoismaisten ristiretki- ja pyhiinvaellusretkikuntien kokoihin.

Lähes jokaisesta kohteesta on kirjassa myös kuva. Miten nämä upeat maalaukset syntyivät?

Kirjan ensimmäiset kuvat valmistuivat jo 1990-luvun alkupuolella, jolloin kiersin autolla maastossa tutustumassa maamme muinaislinnoihin. Ammattiin valmistuminen mahdollisti harrastuksen jatkamisen myös naapurimaissa ja niitäkin kauempana. Jokaiselta ulkomaanmatkalta oli tuomisina ristiretkiajan rakennusta tai rakennuskokonaisuutta koskevaa materiaalia.

Pääosa kirjan kuvista on syntynyt rauniosta otetun taustavalokuvan avulla maalattuna rekonstruktioina. Olen hyödyntänyt myös paikallisten ammattilaisten tekemiä johtopäätöksiä ja ennallistuksia, sillä heille kohteet ovat tulleet jo pitkän ajan kuluessa tutummiksi kuin päivän tai pari paikalla viettävälle matkailijalle. Paikallisiin museoihin rakennetut havainnollistavat pienoismallit ovat myös olleet arvokas apu kuvia laatiessani.

Puhtaasti teknisenä prosessina kuvien synty oli monivaiheinen tapahtuma. Käytin ensin valokuvaa maaston ja raunion piirtämisessä piirustusmuoville sellaisena kuin se tällä hetkellä on. Sen jälkeen täydensin ohuella tussilla viivapiirustuksena sortuneet osat parhaan saatavilla olevan tiedon mukaan. Sitten siirsin kuvan akvarellipaperille ja käsittelin sen vesiväreillä halutun kaltaiseksi. Tähän työvaiheeseen liittyi usein myös maankohoamisen havainnollistamista tuomalla vedenpinta ristiretkiaikaiseen tilanteeseen. Skannasin valmiin värillisen kuvan tietokoneelle ja käsittelin sen lopulliseen asuunsa tekstittämällä ja osoittamalla kohtia, joihin haluan lukijan kiinnittävän huomiota.

Miten kattavasti tietoa muinaisten linnoitusten tai talojen rakennustavasta tai arkkitehtuurista oli saatavilla, jotta sait luotua toimivan kokonaisuuden esimerkiksi linnoituksesta?

Ristiretkiaikaista rakentamista koskevaa tietoa on julkaistu kansainvälisellä tasolla erittäin paljon, koska aihepiiri vetoaa suuren yleisöön ja herättää voimakkaita ja ristiriitaisiakin tunteita. Esimerkiksi laajoja linnoittamista koskevia tutkimuksia ovat julkaisseet T.E. Lawrence, Steven Runciman, Adrian Boas ja Dennys Pringle. Heidän materiaalistaan puuttuu kuitenkin kokonaan Itämeren näkökulma. Tältä osin olen tukeutunut lukuisiin yksittäiskohteita käsitteleviin saksalaisiin, ruotsalaisiin, tanskalaisiin, puolalaisiin ja venäläisiin tutkimuksiin. Viime vuosikymmenten virolaiset ja kotimaiset tutkimustulokset ovat täydentäneet syntynyttä kokonaiskuvaa.

Ristiretkien vaikutus ulottui laajalle Euroopassa. Miten ne vaikuttivat Suomeen ja lähialueillemme?

Kalparitarien, Saksalaisen ritarikunnan ja ruotsalaisjohanniittojen retkeily jätti jälkensä rannikkojemme lisäksi sisämaahan Hämeen alueella. Muutamat ruotsalaiset tutkijat ovat arvelleet Ruotsin, Ahvenanmaan ja lounaisen Suomen rannikkopuolustusketjun syntyneen temppeliherrojen johdolla. Muurattujen rakennusten piirteet saapuivatkin ritarikuntien välityksellä jopa Palestiinasta asti mutta myös puurakentamisessa oli nähtävissä ristiretkien vaikutusta. Se näkyi maassamme puukirkkojen ohella dominikaani- ja fransiskaaniveljeskuntien puisissa konventtirakennuksissa sekä rannikon kauppapaikkojen kauppiastaloissa.

Rakennusarkeologia ja vuosilustoajoitus ovat paljastaneet yllättäviäkin yhteyksiä muihin Itämeren maihin ja Eurooppaan. Vaikutteita on niin paljon ja niin monelta rakentamisen osa-alueelta, että joitakin suomalaisiakin on mahdollisesti ollut mukana ristiretkillä.

Lisää tietoa kirjasta Ristiretkien rakennukset.

Kirjan kuvitusta:

Vapaapäiviksi lukemista ja selailtavaa: ilmaisia e-kirjoja historian ja taiteen ystäville

2015-04-02

Monet julkaisevat kokoelmistaan ja näyttelyistään hienoja painettuja kirjoja, joita voi ostaa museon kaupasta. Jokaisella paperikirjalla on kuitenkin rajoitettu saatavuus, sillä jossain vaiheessa kirjan painaminen ja varastointi ei ole enää kannattavaa. New Yorkin Metropolitan Museum of Art on raktaissut ongelman elegantisti: se tarjoaa yli 50 vuotta julkaistut kirjat ilmaisina e-kirjoina.

Ilmaisia historia- ja taidekirjoja, joita on yli 400, voi ladata museon sivuilta. E-kirjat ovat saatavilla omalle koneelle ladattavassa PDF-muodossa (lataaminen on erittäin hidasta) ja verkkokirjana, jonka voi lukea heti selaimessa.

Historia- ja taidekirjoissa on myös sellainen hyödyllinen ominaisuus, että niistä saa hyviä matkavinkkejä. Esimerkiksi satunnaisotannalla katseltu kirja Al-Andalus sisälsi monta mielenkiintoista paikkaa Espanjassa. Lisää matkaoppaita löytyy Klaava Travel Guide –kirjoista. Suomenkielisiä e-kirjoja löytyy puolestaan täältä.