Paula Holmila tuulettaa suomalaista kulttuurijournalismia ja erityisesti suurten yleismediatalojen asennetta kulttuuria, sen tekijöitä ja siitä kirjoittavia toimittajia kohtaan Helsingin Sanomissa.

Holmila antaa kyytiä valtamedialle: ”Uutisaiheiksi kelpaavat siis raha, skandaalit, ristiriidat, myöhästymiset, levikit ja muu, jolla ei ole mitään tekemistä niiden asioiden kanssa, joita taide yrittää tehdä näkyviksi. Kulttuuri näivetetään tuotteiksi ja kulutukseksi.”

Netissä Kimi Räikkösen tissit ja Katso kohuvideo-uutisotsikot vetävät lukijoita. Lähes jokainen ilmaiseksi netissä ilmestyvä julkaisu on tietoinen asiasta ja tekee päätöksen millä keinoin lukijoita houkuttelee. Holmila mainitsee Hesarin ja Ylen huonoina esimerkkeinä. Suosittelen lukemaan välillä esimerkiksi Turun Sanomia ja Kalevaa, joissa on kiinnostavat kulttuuriosiot.

Kirjoittaja puolustaa toimittajia: ”Hyvä toimittaja on yleistoimittaja, joka tekee liukuhihnalla jutun tai kaksi päivässä mille sivulle tahansa ja lisäksi internetiin. Hän raahaa pientä kameraa mukanaan tarjotakseen internetsivuille totaalisen yhdentekeviä ja merkityksettömiä videoklippejä”.

Tässä kohtaa toimittajan ja kriitikon olisi syytä katsoa peiliin. Kulttuurista nauttivan yleisön tavat muuttuvat. Mediatalojen liiketoiminta muuttuu. Taiteilijoiden ansaintatavat muuttuvat. Myös toimittajien työ väistämättä muuttuu – eikä välttämättä huonompaan.

Holmila on aiheesta huolissaan kulttuurijournalismista. Netin myötä kaikkien artikkelien, uutisten, kuvien, videoiden lukijamäärä on täsmällisesti mitattavissa. Enää ei arvailut kulttuurisivujen lukijamääristä riitä. Kun mediatalon liiketoiminnasta vastaava päättäjä katso sivulatausten määrää, hänelle tulee houkutus satsata enemmän Formuloihin ja Britney Spears-videoihin. Kaikki muutkin tekevät niin.

Jonkin ajan kuluttua laatujulkaisusta vastaava päättäjä tajuaa, että täytyyhän hänen julkaisunsa jotenkin erota massasta. Silloin valitaan syvyys tai leveyssuunta, kuten Holmila asian ilmaisee. Sen aika tulee kun netin kanssa opitaan elämään, tekemään työtä ja nauttimaan kulttuurista nykyistä luontevammin. Painetun median perään ei kannata haikailla.

Lue Paula Holmilan kirjoitus kokonaisuudessaan alla olevasta linkistä.