Viihde on aina olennainen elementti vapaa-ajan vietossa. Viihteellisyydestä on tullut myös kilpailuetu. Mitä viihdyttävämpää sisältöä mediayritys tarjoaa, sitä varmemmin verkkosivusto, kanava, tai alusta houkuttelee kuluttajia, jotka puolestaan joko hylkäävät sisällön tai jatkavat sen parissa riippuen siitä, miten onnistuneesti kanava on määritellyt ja kohdannut kohderyhmänsä tarpeet. Yleisiä digitaalisia sisällöntarjoajien kanavia ovat esimerkiksi televisio- ja radiokanavat, ja video- ja suoratoistopalvelut.

Digitaalinen viihde on kuitenkin suhteellisen uusi ilmiö. Sen ominaisuudet kehittyvät yhä esimerkiksi ääniohjauksen (voice control), tekoälyn (artificial intelligence) ja koneoppimisen (machine learning) mukana. Samalla sisällön kulutuksen mittaaminen ja kohderyhmien määrittelemisestä tulee entistä helpompaa, johtaen yksilöllisen sisällön tarjontaan.

Internet on vasta hiljattain täyttänyt 30 vuotta. Se on taipaleensa aikana siirtynyt vain rajatuille ryhmille tarjotusta, ilmaiseen tietoon perustuvasta verkostosta kaikille ja kaikkialla läsnä olevaan verkkoon, johon liittyminen tapahtuu helposti ja nopeasti. Kun aikaisemmin internetin käyttö rajoittui esimerkiksi julkisiin laitoksiin ja yrityksiin, nyt se on kaikille saatavilla mobiililaitteen yhteyden päässä.

Digitaalisen ympäristön muuttuminen on muuttanut myös tarjotun sisällön muotoa. Visuaalisen sisällön tarjoamisesta tekstisisällön rinnalla on tullut entistä tärkeämpää.

Digitaalisen median räjähdysmäisen kasvun myötä myös tekstisisällön muodot kehittyvät. Wikipedia, blogit, e-kirjat ja digitaalisessa muodossa julkaistavat sanomalehdet ovat suosittujen julkaisujen joukossa. Digitaaliset sanomalehdet ovat suosituin digitaalisen tekstisisällön kanava, joskin monet niistä tarjoavat tekstin ohella myös paljon visuaalista sisältöä.

Teknologinen vallankumous on tuonut ulottuvillemme loputtomasti uusia mahdollisuuksia. Kuitenkin muutama sata vuotta sitten kirjallisuudesta nauttiminen oli vain tiettyjen ryhmien etuoikeus. Kirjoihin saattoi olla varaa esimerkiksi vain varakkailla kauppiailla tai yläluokan jäsenillä. Kirjat olivat kalliita, sillä ennen nykyaikaisia painokoneita niitä kopioitiin käsin tai painettiin yksitellen käsikäyttöisillä koneilla.

Kirjallisuutta saatettiin pitää vaarallisena, sillä se on keino levittää uusia aatteita, ajatuksia ja ideologioita suhteellisen kätevästi. Alempiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvien kirjahyllystä saattoikin löytyä vain esimerkiksi virsikirja ja raamattu, joita opiskeltiin lukutaidon levitessä.

Siitä on tultu pitkä matka tähän päivään, jossa e-kirjat kasvattavat tasaisesti suosiotaan. Tämä on nähtävissä myös painetun sisällön siirtymisessä digitaaliseen muotoon. Monet niistä kirjallisuuden klassikoista, jotka vielä sata vuotta sitten saattoivat olla maineeltaan jopa skandaalinkäryisiä ovat nyt saatavilla ilmaiseksi tai vain muutamalla eurolla luettavaksi lähes missä tahansa laitteessa. Tämän päivän ihmisillä on ennennäkemättömät mahdollisuudet tiedon ja viihteen kuluttamiseen digitaalisessa muodossa.

Digitaalisen viihteen muuttaessa kulutuskäyttäytymistä monien huolena on perinteisen kirjallisuuden unohtuminen, ja peräti lukutaidon heikentyminen ja lopulta katoaminen. Edistys tapaa aiheuttaa huolta etenkin silloin, kun uusien mahdollisuuksien löytäminen ei ole ollut ollenkaan ilmiselvää. Vaikka nykyisellä teknologisella kehityksellä onkin kauaskantoisia seuraamuksia jokaisella alalla, tuskinpa tulemme koskaan siihen tilanteeseen, jossa kirjallisuus ei enää olisi vapaasti ulottuvillamme, muodossa tai toisessa.