Tekoäly-yhtiöt haluavat neuvotella kirjojen lisensoinnista, mutta haluavatko kirjailijat?

Amazon Kindle lukulaite ja kirjapino

Kun e-kirjojen jakeluun keskittynyt Draft2digital alkoi saada tiedusteluja tekoälyjärjestelmiä kehittäviltä yrityksiltä kirjojen lisensoinnista koneoppimiseen (menetelmä, jossa tekoälysovellukselle opetetaan sovelluksen vaatimia asioita käyttäen hyväksi mahdollisimman suurta tietomäärää), yhtiö päätti kysyä oikeuksien omistajilta olisiko lisensointi hyvä idea heidän mielestään. Pienet ja keskisuuret kustantajat ja omakustantajat, joiden kirjoja Draft2digital jakelee vastasivat näin: noin puolet näkee tekoälyn uhkana eikä halua luovuttaa oikeuksia edes rahasta, kun toinen puolikas näkee tekoälyssä mahdollisuuksia ja on valmis kaupankäyntiin.

Kyselyn tulokset saattavat olla merkittävää tietoa kun uusia toimintatapoja ja sääntöjä tekijänoikeuksilla suojattujen aineiston käytölle tekoälyjärjestelmissä haetaan. Draft2digital nimittäin kertoo heillä olevan asiakkaita noin 300 000, joilla on yli miljoona teosta jakelussa palvelun kautta. Miljoona kirjaa on varmasti sellainen määrä dataa, joka kiinnostaa tekoäly-yhtiötä. Tähän asti suuret teknologiayhtiöt ovat lähinnä jääneet kiinni kirjojen ja verkosta löytyvien tekstien kopioinnista ilman lupaa, mutta vuoden aikana on syntynyt myös joitakin kaupallisia sopimuksia teosten lisensointiin. Tähän mennessä lisensointisopimuksia ovat tehneet lähinnä suuret kustantajat, mutta nyt näyttää siltä että tekoäly-yhtiöt olisivat valmiit hankkimaan kirjoja myös muualta kunhan saavat niitä riittävän suuren paketin.

Tekijänoikeuslain kannalta ei ole yksiselitteistä onko teoksia lupa käyttää tekoälysovelluksiin. Tämä pätee Suomeen kuten myös Yhdysvaltoihin missä useita oikeusjuttuja on meneillään tekoäly-yhtiöiden ja kustantajien tai kirjailijoiden kesken kun koneoppimisessa on joissakin tapauksissa yksinkertaisesti kopioitu tekstiä niin paljon kuin verkosta on irti lähtenyt.

Draft2digitalin kyselyn tulokset antavat mielenkiintoisia suuntaviivoja miten laaja joukko kirjailijoita tänä päivänä kokee tekoälykehityksen jatkuvan tarpeen hankkia dataa ja mahdollisesti tulla heidän tontilleen töihin. Kysely lähetettiin noin 300 000 Draft2digitalin palvelua käyttävälle kustantajalle ja kirjailijalle, mutta vastausten määrää ei yhtiö eritellyt. Seuraavassa muutama poiminta kyselun tuloksista.

Kirjojen, artikkelien ja muun aineiston käyttö tekoälyn kehittämiseen ilman oikeuksien omistajien suostumusta:

  • 49% kirjailijoista ei pidä Fair Use -käytäntöön vetoamisena laillisena (Yhdysvalloissa on käsite Fair Use, joka sallii rajallisen käytön joissakin tilanteissa)
  • 42% pitää ilman lupaa kopiointia eettisesti arveluttavana

Kiinnostus myydä omien teosten oikeuksia tekoälyn käyttöön:

  • 45% kirjailijoista vastasi ei.
  • 31% kyllä.
  • 25% ehkä.

Skenaario: tekoäly-yhtiöllä on yritysasiakas, joka aikoo tehdä sovelluksen 200 000 työntekijälleen. Sovellus ei ole samalta aihe-alueelta kuin kirjasi, eli ei kilpaile sen kanssa. Miten suhtaudut asiaan?

  • 50,5% kirjailijoista olisi valmis neuvottelemaan lisensoinnista.
  • 49,5% ei missään tapauksessa.
  • (myöntävästi vastanneet näkivät korvaushaarukan melko laajana, sillä 39% halusi enemmän kuin 100 dollaria oikeuksista, 14% enemmän kuin 5000 dollaria, ja 11% alle 100 dollaria).

Miksi negatiivisesti tekoälysovelluksille lisensointiin suhtautuvat kirjailijat ajattelevat kielteisesti:

  • 25% kirjailijan mielestä tekoäly-yhtiöt ovat epäeettisiä tai epäluotettavia
  • 25% pitää yhtiöitä vaarallisina luovalle työlle ja ihmisille.
  • 19% eettiset syyt.
  • 14% muut syyt.
  • 10% teokseni on oman työni tulosta ja omistan sen.
  • 8% tekoälyllä ei ole sijaa luovassa työssä.