Nykytaiteeseen ja arkkitehtuuriin erikoistunut kansainvälinen museoverkosto Guggenheim sai pakit Helsingin kaupunginhallitukselta. Kaupunginhallitus äänesti Guggenheim-museon Katajanokalle perustamista vastaan yhden äänen enemmistöllä 2.5.2012. Päivää myöhemmin New Yorkissa tapahtui jotain mielenkiintoista. Edvard Munchin maalaus Huuto myytiin huutokaupassa tuntemattomalle ostajalle. Mutta mitä tekemistä Helsingin Guggenheimilla ja Munchin Huudolla on toistensa kanssa?
BBC:n kulttuuriuutisten kaksi pääuutista ovat Munchin Huuto-taulun myynti ja Helsingin rukkaset Guggenheimille. Se, mikä näitä asioita yhdistää on paitsi ajoitus, myös taiteeseen sijoittaminen.
Huutokaupan New Yorkissa järjestänyt Sotheby’s sai Edvard Munchin 1895 maalaamasta Huuto-taulusta 95 miljoonaa euroa. Kauppa on maailmanennätys huutokaupalla myytyjen taulujen sarjassa.
Helsingin Katajanokalle ehdotetun Guggenheim-taidemuseon arvioitu rakennuskustannus oli noin 140 miljoonaa euroa. Sen lisäksi museon ylläpito olisi vaatinut vuosittaisen kulubudjetin, koska kävijätuloilla ei odotettu ylläpitoa katettavan.
Siis yksi ihminen, yritys tai järjestö maksoi yhdestä taide-esineestä 95 miljoonaa euroa New Yorkissa. Tätä taide-esinettä ei välttämättä koskaan enää nähdä julkisuudessa.
Samaan aikaan Helsingissa pidettiin kalliina ja riskialttiina hankkeena 140 miljoonan euron taidemuseota, jonka arkkitehtuuria ja näyttelyitä odotettiin sekä suomalaisten että ulkomaalaisten tulevan katsomaan läheltä ja kaukaa sekä olevan valmiit maksamaan näkemästään. Kävijät ovat luonnollisesti valmiit maksamaan myös ruuasta, juomasta ja majoituksesta mitä he vierailun aikana tarvitsevat.
Suomi on pieni maa, jonka pääomavarat ovat rajalliset. Siinä missä suuressa maailmassa jollakin on mahdollisuus osta yksi taideteos 95 miljoonalla eurolla, ei Suomessa ole halua investoida 140 miljoonaa euroa kansainvälisesti merkittävään taiteeseen. Juuri siksi Suomessa tarvittaisiin kansainvälisiä toimijoita myös taidealalla.