Niin kauan kuin Piraattipuolue on ollut olemassa, heidän olemassaoloaan, puheitaan ja tavoitteitaan on ihmetelty ja ihasteltu. Osaksi siksi, että monen media-alan ihmisen on saattanut olla vaikea hahmottaa liikkeen tarkoitusta selkeän ohjelman puuttuessa. Nyt sellainen on ilmestynyt. Ensimmäisen Piraattipuolueen perustaja Rick Falkvinge ja puolueen Europarlamenttiedustaja Christian Engström ovat kirjoittaneet kirjan The Case for Copyright Reform (copyright-säädösten uudistus), jossa he esittelevät varsin rakentavan mallin tekijänoikeussuojaa koskevien lakien uudistamiseksi.

Falkvingen ja Engströmin kuuden kohdan uudistusohjelman tavoitteet ovat seuraavat:
1. Tekijöiden moraaliset oikeudet teoksiinsa on säilytettävä ennallaan.
2. Teosten vapaa jakaminen ei-kaupallisessa tarkoituksessa on sallittava.
3. Teosten suoja-ajaksi määrätään enintään 20 vuott julkaisuhetkestä.
4. Teoksen vapaaehtoinen rekisteröinti viiden vuoden kuluttua sen julkaisusta. Ilman rekisteröintiä suoja-aika päättyy.
5. Vapaa teosten lainausoikeus.
6. Kopiosuojaus kielletään.

Laajemman yhteenvedon Ruotsin Piraattien vaikuttajien kuuden kohdan ohjelmasta löydät tältä sivulta.

Piraattipuolueen copyright-lainsäädännön uudistusohjelman kohdat 1, 3, 4, 5 ja 6 ovat mielestäni rakentavia ehdotuksia. Tekijän perimmäinen oikeus teoksiinsa säilyisi ennallaan, 20 vuoden suoja-aika on aivan riittävä, teoksen rekisteröinti viiden vuoden kuluttua julkaisusta ei ole kohtuuton vaatimus, teosten vapaa lainausoikeus edistää tiedon levittämistä ja uuden luomista, ja mediatuotteiden nykyinen kopiosuojaus todellakin hankaloittaa ihmisten elämää tarpeettomasti. Ehdotuksen kohta 2 on kuitenkin erittäin ongelmallinen.

Engström ja Falkvinge tuovat ehdotustaan ja sen takana olevia perusteluja esiin monen käytännön esimerkin kautta. Yksi esimerkeistä on kaupasta ostetun DVD-elokuvan ja tehdasvalmisteisen tuolin vertailu.

Pidämme normaalina sitä, että meillä on oikeus tehdä ostamallemme tuotteelle, kuten tuolille käytännössä mitä tahansa. Säädöksilläkään sitä ei oikeastaan rajoiteta. Vastaavasti kaupasta ostetun mediatuotteen, copyright-lailla suojatun DVD-levyn, käyttötavat on kuitenkin tarkoin rajattu. DVD-levyltä ei voi esimerkiksi ottaa osia omaan teokseensa, eikä sitä voi vuokrata edelleen.

Kirjassa perusteluna käytetty DVD- ja tuolivertaus osuu kohdalleen niin kauan kun puhutaan käytön rajoituksista. On kieltämättä omituista, että kaupasta ostetun DVD-levyn sisällön käyttö on käytännössä rajoitettu ainoastaan kotikatseluun. Paljon muuta sillä ei ole lupa tehdä. Kaupasta ostettua tuolia voi sen sijaan myydä, vuokrata, kuvata ja vaikkapa esitellä maksullisessa näyttelyssä.

DVD- ja tuolivertaus ontuu kuitenkin pahasti, kun sen yhdistää Piraattipuolueen uudistusohjelman kohtaan kaksi – teosten vapaa jakaminen ei-kaupallisissa tarkoituksissa. Samalla ontuu myös koko uudistusehdotus kaksi, sillä ehdotus rajoittaa radikaalisti teoksen tekijän oikeutta päättää työnsä tulevaisuudesta ja mahdollisuudesta ansaita työllään. Ehdotus numero kaksi antaa kaikille vapauden kopioida teoksia tekijöiden toiveista riippumatta, kunhan kopiointi ei ole liiketoimintaa.

Tuoli-esimerkkiä mukaillen: jos minulla on tuoli, jonka myös ystäväni haluaa, voisimme Falkvingen ja Engströmin ehdotuksen mukaisesti marssia tuolitehtaalle tai myymälään hakemaan ystävälleni samanlaisen tuolin ilmaiseksi. Kertoisimme tuolin menevän ei-kaupalliseen käyttöön ystäväni asuntoon. Tuolin tekijällä, suunnittelijalla, tekijänoikeuksien omistajalla, kauppiaalla, markkinoijalla tai tehtaalla ei olisi asiaan mitään sanomista, sillä laki takaisi ystävälleni samanlaisen tuotteen kuin minullakin on.

Tietenkin fyysinen tuote (tuoli) on eri asia kuin immateriaalinen tuote (DVD-levylle tallennettu elokuva). Kuitenkin, kummankin tuotteen tekijällä täytyy olla täysi oikeus päättää sen kaupallisesta hyödyntämisestä. Jollei tätä oikeutta ole, yhteiskuntajärjestelmämme perusoikeudet vaativat myös muutoksia. Falkvingen ja Engströmin mukaan tuolin kaupallisesta hyödyntämisestä saisivat sen tekijät edelleen päättää, mutta DVD-levyn hyödyntämisen päätösvalta otettaisiin tekijöiltä pois.

Piraattipuolueen ehdotuksen kohta 2, teosten vapaa jakelu yksityiskäytössä, on vastoin kaikkea sitä mitä pidämme normaalina sopimisoikeutena. Jos päätän suunnitella ja tehdä tuolin, on oma asiani päättää myynkö sen, annanko sen naapurille, vai pidänkö sen itse. Jos kuvaan elokuvan, on oma asiani päättää myynkö sitä katsojille, vai laitanko tiedoston ilmaiseksi jakoon esimerkiksi YouTube-sivuille.

Jos olen esimerkiksi kuvannut elokuvan ja päätän tavoitella taloudellista hyötyä myymällä sitä katsojille, eihän voi olla niin, että laki tekee sen käytännössä mahdottomaksi? Piraattipuolueen ehdotuksen mukaan voisin myydä yhden kappaleen elokuvaa kuluttajamarkkinoille, jonka jälkeen katsojat voisivat levittää sitä vapaasti. Jäljelle jäisivät siis muut keinot ansaita rahaa elokuvalla, kuten julkiset esitykset isolla kankaalla, myynti muille elokuvantekijöille raakamateriaaliksi ja mahdollisesti myynti televisiokanaville.

Miksi aivan normaali rahanansaintatapa, tuotteen myyminen, pitäisi tehdä mahdottomaksi? Ei se ole mikään perustelu, että ihmiset kopioivat digitaalista tuotetta kuitenkin ja siksi se pitää sallia. Voihan rahaakin kopioida väritulostimella, mutta ei sitä silti ole sallittu.

The Case for Copyright Reform –kirjassa käsitellään myös muita asioita, kuten ajankohtaista verkkoliikenteen valvonta. Suuret mediayhtiöthän ovat ajaneet ja jatkavat edelleen lobbaamista lakialoitteiden puolesta, joissa tavoitellaan oikeutta valvoa tavallisten kansalaisten verkkoliikennettä. Valvomista perustellaan kaupallisten teosten luvattomien levittäjien kiinnisaamisella. Tähän kirjoittajilla on patenttivastaus: viestinnän valvominen on aina yksityisyydensuojan rikkomista eikä sitä tule sallia. Teknisesti näin todellakin on. Mikäli joku haluaa selvittää siirtääkö tavallinen kansalainen verkossa omia valokuviaan vai Spielbergin elokuvia, hänen viestinsä on avattava ja niiden sisältö on tutkittava.

Lukuunottamatta vapaan kopiointioikeuden sallivaa uudistusohjelman kohtaa Engströmin ja Falkvingen ehdotus copyright-säännösten nykyaikaistamiseksi on erinomainen aloite. Teosten suoja-aikoja on syytä lyhentää, kopiosuojaukseen on saatava jokin tolkku ja osien lainaaminen teoksista on sallittava yhdenmukaisesti. Uudistustyötä on tästä hyvä lähteä työstämään.

Piraattien tekijänoikeuksien uudistusohjelman yhteenveto löytyy suomeksi tältä sivulta.

Englanninkielisen The Case for Copyright Reform -kirjan voi ladata ilmaiseksi täältä.

Rick Falkvinge on ensimmäisen Piraattipuolueen perustaja. Puolue perustettiin Ruotsissa vuonna 2006, josta konsepti on kopioitu yli 50 maahan. Ruotsin Piraattipuolueella on kaksi edustajaa Euroopan parlamentissa.

Christian Engström on Ruotsin Piraattipuolueen varapuheenjohtaja ja puolueen Europarlamenttiedustaja. Hän on taustaltaan yrittäjä ja ohjelmoija.