Huoneen-parin kokoinen koti on helppo täyttää musiikilla vääntämällä volyymipotikkaa tarpeeksi kaakkoon. Mutta jos kotia riittää kahteen kerrokseen tai useampaan huoneeseen, musiikin suurkuluttaja voi miettiä parempiakin ratkaisuja musiikin jakeluun. Yksi yleistyneen langattoman tiedonsiirron mahdollistama vaihtoehto on rakentaa audioverkko, joka välittää musiikin hallitusti sinne missä sitä halutaan kuunnella.
Sonos on yksi uusista verkkotuotteista, jolla saa kaukosäätimellä ohjatun halutun musiikkivirran soimaan vaikka jokaisessa tilassa erikseen. Järjestelmän rakennusperiaate on seuraava:
1. Huoneisiin, joissa jo on kelvollinen audiolaite, liitetään niin kutsuttu passiiviyksikkö. Ihan passiivinen yksikkö (vahvistin tosin puuttuu) ei ole, vaan se on mukana kodin verkossa, jolloin sen kautta voidaan ohjata siihen liitettyä olemassa olevaa stereolaitetta.
2. Huoneisiin, joissa ei ennestään ole musiikkivempainta, asennetaan aktiiviyksikkö ja kaiutin. Koska myös tämä yksikkö on verkossa mukana, myös sinne voidaan ohjata musiikkia etänä.
3. Itse tärkein asia – musiikki – saadaan joko PC:ltä tai verkkopalvelimelta, jonka kovalevylle musiikkikokoelma on laitettu talteen. Jonkun on siis täytynyt siirtää kokoelma CD-levyiltä kiintolevylle. Sonoksen systeemi osaa myös hakea nettiradioasemia ja soittaa niiden lähettämää ohjelmaa.
4. Kaikkia verkkoon liitettyjä laitteita ohjataan sitten hieman kännykkää kookkaamalta kaukosäätimeltä. Sen kosketusnäyttöä naputtelemalla valitaan kappaleet ja missä tilassa ne soitetaan. Joka huoneessa voi soida eri musiikki.
Pienen verkkokokoonpanon rakentaminen onnistuu ilman asiantuntija-apua. Huoneissa olevat aktiivi- ja passiivilaitteet liitetään verkkoon panelissa olevia nappeja painamalla – mitään erityisiä asetuksia ei tarvitse tehdä. Etenkin uusiin laajoihin tiloihin tehdään usein verkkosuunnitelma, jonka pohjalta systeemi kasataan.
Digiexpo-messuilla Hifistudio17:n osastolla arvioitiin suomalaisten Sonos-suosikkipaketteja tällä hetkellä olevan kokoonpanot, joilla saa pari-kolme huonetta verkotettua. Kaksikerroksiset huoneistot ovat otollisia kohteita langattomalle verkolle, koska kaapeleita ei tarvita eikä musiikkia tarvitse huudattaa alakerrasta yläkertaan.
Standardien mukaisia vaihtoehtoratkaisuja kodin verkottamiseen
Sonoksen tapaisia saman valmistajan laitteisiin perustuvia järjestelmiä on muitakin, mutta jos haluaa standardien mukaista verkkoa, johon voi liittää eri merkkisiä laitteita, täytyy perehtyä teknisiin asioihin tarkemmin.
Monella on jo langaton kotiverkko, jos on hankkinut WLAN-reitittimen (jotkut kutsuvat niitä myös Wi-Fi asemiksi). Tyypillisesti niitä käytetään laptop-PC:n langattomina nettiyhteyksinä. Standardointiorganisaatio DLNA puolestaan on luonut käytännöt, joita noudattamalla digi-TV, kotiverkon palvelin, älypuhelin (esimerkiksi monet Nokian N-sarjan mallit) ja läppäri voivat siirtää musiikkia, videota ja kuvia.
Teknologia on jo toimivaa, mutta kaikki uudetkaan laitteet eivät toimi sen mukaan. Asennus ja käyttö on myös kertaluokkaa haastavampaa kuin yksinkertaisen musiikkiverkon asennus, koska DLNA-verkko on tarkoitettu yleiskäyttöiseksi.
Jos siis juuri nyt haluaa vähällä vaivalla jakaa musiikkia huoneisiin, kannattaa harkita pelkkään musiikkiin tarkoitettua verkkoa. Jos joka tapauksessa rakentaa kotiverkon tietokoneita ja pleikkareita varten ja tekniikka ei pelota, yleiskäyttöinen, standardeihin perustuva verkko tekee samalla monta asiaa ja on laajennettavissa monen tyyppisillä laitteilla.