Uusia tyylikkäitä näppäimistöjä, jotka muistuttavat vanhoja kirjoituskoneita on tullut markkinoille useita parin viime vuoden aikana. Esimerkiksi Rymek, Freewrite ja Penna ovat suunniteltuja häiriötöntä työskentelyhetkeä hakeville kirjoittajille. Miten alkuperäinen tuote, mekaaninen kirjoituskone, toimisi tämän päivän työssä? Sehän selviää kun kokeilen kirjoituskonetta itse.
Siispä pyyhin pölyt vanhan Olympian näppäimistöltä ja kirjasimista. Värinauhakin näytti roikkuvan vielä paikallaan. Ruostetta oli siellä täällä pinttyneen lian seassa. Kaikesta huolimatta kirjoituskone kuitenkin toimi. Miten vanha vekotin lieneekään, mutta kaikki sen osat liikkuvat niin kuin niiden tuleekin. Ihmeellistä.
Pauketta ja kolinaa kirjoituskoneesta
Tuntui pieneltä ihmeeltä painaa kirjainnäppäintä ja katsella kun ohut ja pitkä metallikäsi läppäsi kirjaimen paperille. Pauketta ja kolinaa koneesta lähti aika lailla, mutta ainakin lähinaapurusto tiesi minun tekevän oikeaa työtä, jossa vaadittiin hiukan myös lihasvoimaa.
Näppäinten paukuttelu ja kirjainten ilmestyminen paperille antoi tunteen siitä, että on saanut jotain konkreettista aikaiseksi. Sitä saattoi kosketella ja katsella. Viedä naapurillekin ihmeteltäväksi.
Parin naputellun rivin jälkeen oli todettava, että normaalityössä käyttämäni noin kuuden sormen järjestelmä ei toiminut, vaan oli parasta käyttää ainoastaan etusormia. Näppäinten liikerata on pitkä ja niitä pitää painaa kunnolla. Jos vierekkäisiä kirjaimia painaa liian nopeasti peräkkäin, ne voivat jäädä jumiin.
Oletko muuten koskaan ihmetellyt miksi tietokoneen näppäimistön eniten käytetty näppäin on usein nimetty Enter tai Return? Syynä on kirjoituskoneen telanpalautinvipu. Suuri hantaaki siirtää paperia hieman ylöspäin ja tuo telan uuden rivin alkuun. Vipu on suosikkiosani kirjoituskoneessa. Siinä kiteytyy hienomekaniikan saavutukset kun raskas tela tarkkaakin tarkemmin siirtyy juuri oikeaan kohtaan.
Kirjoitusvirhe johtaa tuhoon
Kuten ennemmin tai myöhemmin aina tapahtuu, tein kirjoitusvirheen. Miten siinä tilanteessa toimitaan? Jätänkö virheen siihen ja jatkan? Nakkaanko paperin roskiin, laitan uuden arkin koneeseen ja naputtelen kaiken uudelleen? Häh?
Tässä vaiheessa oli helppo ymmärtää miksi kirjoituskonetta kaipaavat ihmiset halusivat kirjoituskoneelta näyttäviä, mutta nykyaikaisia näppäimistöjä. Niissä kun on kaksi olennaista ominaisuutta: kirjoitusvirheiden korjaaminen ja tekstien talletus digitaalisen muotoon jatkokäsittelyä varten.
Nostalgiaa enemmän kuin todellista työtä
Maailmalla on antiikkikauppoja, joissa myydään satakin vanhaa kirjoituskonetta päivittäin, elokuvia on tehty koneiden kauneudesta, kirjoja kirjoitettu niiden viehätyksestä (esimerkiksi Tom Hanks), muusikot innostuvat niistä instrumentteina, mutta kaikesta huolimatta, pidetäänkö kirjoituskoneita työkaluina todelliseen työhön? En usko.
Mekaaniset kirjoituskoneet ovat menneen ajan hienon insinöörityön taidonnäytteitä. Kauniita tuotteita, joita on miellyttävä katsella ja miettiä minkälaista niillä olisi kirjoittaa. Koneen toimintaperiaatteen näkee kun sitä käyttää, ja samalla voi ihailla kokonaisuuden toimivuutta. Jos kirjoituskone pätkii, monet viat voi itse korjata.
Nostalgiaa viehätys kirjoituskoneisiin kuitenkin on. Näppäimet, värinauhat ja telanpalautin suorastaan kutsuvat sormia luokseen. Vaan ei auta vanhojen aikojen muistelu. Tuottava työ tehdään muulla kuin mekaanisella kirjoituskoneella. Maailma on liikahtanut monta näppäimen painallusta eteenpäin.
