Kuolleiden kirjat kertovat kulttuureista ympäri maailmaa

Kuolema pelottaa ja kiehtoo ihmismieltä. Sille onkin aikojen saatossa omistettu valtava määrä kirjallisuutta ja taidetta. Useissa kulttuureissa on olemassa tietyt siirtymisriitit eri elämänvaiheisiin, ja sama pätee myös kuolemaan. Vaikka kuolema länsimaisessa nyky-yhteiskunnassa usein koetaankin pelottavana ja ahdistavana, on alkuperäiskansoilla ollut kuolemaan ja ikääntymiseen luonnollinen ja kunnioittava suhtautuminen.

Kirjallisuudessa on jo vuosisatojen ajan käsitelty kuolemattomuutta. Monenlaiset jumaluudet edustavat kuolemattomia idoleita, jotka ovat olemassa ja noudattavat omia sääntöjään metafyysisellä tasolla, jota pidetään tavoittamattomana tavalliselle pulliaiselle. Esimerkiksi kreikkalaisessa, roomalaisessa ja egyptiläisessä mytologiassa on paljon jumaltaruja, joiden myötä kansalle on pyritty opettamaan muun muassa moraalisääntöjä. Tutkimme tässä artikkelissa suomalaista, egyptiläistä ja tiibetiläistä kuolemaan liittyvää tarustoa ja vanhaa kirjallisuutta.
pääkallo, kuva Ahmed Ahly.Kuva: Ahmed Ahly.

Tuonela on suomalaisten vainajien valtakunta

Suomalaisessa kansantarustossa tunnetuin kokoelma tarinoita on Kalevala, johon kuuluu myös omat kuolemaan liittyvät myyttinsä ja maailmansa. Kalevalassa kuoleman jälkeinen elämä tapahtuu Tuonelassa, vainajien valtakunnassa. Tuonelassa ei tehdä eroa sille, miten elämänsä on elänyt, vaan niin sanotut hyvät ja pahat ihmiset päätyvät kuoleman jälkeen samaan paikkaan.

Muinaiset suomalaiset uskoivat kuolemanjälkeiseen elämään, josta osoituksena ovat hautapaikoilta löydetyt jäänteet uhrilahjoista. Vainajille saatettiin uhrata myös heidän kuolemansa jälkeen, eikä pelkästään hautajaisseremonian yhteydessä. Sielun vaellus kohti Tuonelaa alkoi jossain vaiheessa varsinaisen fyysisen kuoleman jälkeen ja saattoi kestää pitkiä aikoja, jopa vuosia.

Suomalaisessa kansanperinteessä samaanit ovat voineet vierailla Tuonelassa lankeamalla loveen. Sillä tarkoitetaan eräänlaista transsitilaa, jonka aikana samaani irtautuu ruumistaan sielullisella, metafyysisellä tai energeettisellä tasolla ja matkaa manan majoille hakemaan salattua tietoa. Tämä käytäntö elää edelleen ihmisten parissa, jotka uskovat tai väittävät omaavansa samanistisia kykyjä.

Kuolleiden kirja on muinainen egyptiläinen opas vainajille

Kuolema ja siihen liittyvät myytit ovat inspiroineet ihmisiä vuosituhansien ajan. Viihdeteollisuus ammentaakin aiheita edelleen vanhoista, vuosituhansien takaisista viisauksista. Kirjojen, elokuvien ja musiikin lisäksi myös pelimaailmassa mytologiaan ja kuolemaan viittaavat aiheet ovat suosittuja. Egyptiläinen Kuolleiden kirja on mainio esimerkki kuolemiseen liittyvistä riiteistä, jotka ovat pysyneet ihmisten mielessä aikojen ja tapojen muuttuessa.

Egyptiläinen Kuolleiden kirja ei kuitenkaan ole yksittäinen teos, kuten ehkä yleisesti luullaan, vaan Kuolleiden kirja koottiin yksilöllisesti jokaiselle vainajalle. Kuolleiden kirja on siis kokoelma loitsuja, joiden on tarkoitus suojella ja palvella vainajaa tämän matkatessa egyptiläisen taruston manalaan, jota hallitsi hedelmällisyyden jumala Osiris. Tämä kertoo myös siitä, miten kuolema on nähty eräänlaisena siirtymisenä, eikä vain elämän loppumisena.

Kuoleman jälkeinen elämä on vahva teema monissa mytologioissa ympäri maailman. Kenties siksi Kuolleiden kirja on inspiroinut esimerkiksi kasinoita. Niin verkko- kuin kivijalkakasinoiden pelit ovat esimerkki siitä, miten ala hyödyntää aihetta. Kasinoiden peleistä löytyykin paljon mytologiaan perustuvia kolikkopelejä, jotka kiehtovat pelaajia mystisillä aiheillaan. Moni kasino on huomioinut ihmisten kiinnostuksen mytologiaan pelivalikoimassaan, minkä takia mytologiaan ja historiaan viittaavia pelejä löytyy useimpien nettikasinoiden valikoimasta.
Tiibet: munkki kirja kädessä. KUva Nishant AnejaKuva: Nishant Aneja.

Tiibettiläinen Kuolleiden kirja kuvailee elämää kuoleman jälkeen

Kuten monessa muussakin kulttuurissa, myös Tiibetin buddhalaisessa kulttuurissa kuolemalle on omat riittinsä. Tähän liittyy tiibettiläinen Kuolleiden kirja, jota luetaan kuoleville tai vasta pois menneille vainajille, jotta he vapautuisivat tästä olemisen fyysisestä tasosta.

Tiibettiläisen filosofian mukaan ihmisen mieli harhailee kuoleman jälkeen eräänlaisessa välitilassa, jota kutsutaan bardoksi. Buddhalaisen käsityksen mukaan kuolemaa seuraa uudelleensyntyminen, joten bardo on kuoleman ja uudelleensyntymisen välinen olotila. Kuolleiden kirjan tekstien tarkoitus onkin ohjata vainajan mieli kohti mahdollisimman suotuisaa uudelleensyntymistä, jonka tarkoitus on saattaa koko maailma tasapainoisempaan tilaan.


Facebooktwitterredditpinterestmail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


CAPTCHA Image