Runsaasti huomiota saanut tekijänoikeuslain muutos, jossa e-kirjat ja äänikirjat saatiin kirjastojen lainauskorvauksiin mukaan meni läpi eduskunnassa 11.12.2023. Yleiset kirjastot ja korkeakoulukirjastot korvaavat jatkossa tekijänoikeuksien omistajille e-kirjojen ja äänikirjojen lainoja. Aiemmin ainostaan painettujen kirjojen tekijät olivat lainauskorvausten saajia, mutta nyt myös sähköiset kirjat ja äänikirjat ovat oikeutettuja palkkioihin.

Kaikki ovat varmaankin tyytyväisiä uuteen lakiin? Ei aivan, sillä samassa laissa eduskunta hyväksyi menettelyn, jossa äänikirjojen lukijat lohkaisevat oman osansa kirjojen lainauskorvauksista.

Tekijänoikeusjärjestö Sanasto, joka hoitaa lainauskorvausten tilitykset kirjailijoille, kertoo lainauskorvausten jakosuhteen kirjailijoiden ja äänikirjojen lukijoiden välillä jääneen auki. Tämä neuvottelu on tarkoitus käydä tekijänoikeusjärjestöjen Sanaston, Teoston, Kopioston ja äänikirjojen lukijoiden lainauskorvauksia tilittävän tahon kanssa keväällä 2024.

Kirjailijoilla ja näyttelijöillä (äänikirjojen lukijat usein ovat näyttelijöitä) on omat järjestönsä, jotka lähestyvät rahapotin jakoa koskevia neuvotteluja ensisijaisesti lakikirjaa tulkitsemalla. Ehkä kokonaiskuvan muodostaminen auttaa hahmottamaan mistä on kyse. Katsotaan mitä rahanjakoa ennen on tapahtunut. Miten se alkuperäinen kirja ja siitä johdettu äänikirja ovat syntyneet?

Erittäin paljon yksinkertaistettu kirjan tekemisen prosessi menee suunnilleen näin:

• Kirjailijalla on idea, jonka hän päättää kirjoittaa teokseksi. Usein hän pyrkii saamaan mukaan kustantajan auttamaan teoksen viimeistelyssä, markkinoinnissa ja jakelussa.
• Nämä kaksi tahoa – kirjailija ja kustantaja – ovat usein ainoat, jotka sijoittavat rahaa (työaikana ja euroina) kirjan tekemiseen. He sopivat tekijänoikeuksista, tavoiteltujen tuottojen jakamisesta keskenään, ja ottavat taloudellisen riskin tuotteen menestyksestä.
• Kirjan tuotantoon osallistuvat muut tekijät (kuten toimittaja, taittaja, kansikuvan suunnittelija) saavat ylensä työstään kertakorvauksen, joka ei ole sidottu tuotteen menestykseen.
• Valmis tuote jaellaan kauppoihin joko jakeluportaan kautta tai suoraan kirjakauppoihin. Painetuille kirjoille ja e-kirjoille on muodostunut omat jakelukanavansa ja kauppansa, mutta periaate on samankaltainen: jokainen porras ottaa oman osansa, pienentäen sijoittajien saamaa tuottoa.
• Kirjastot ostavat painettuja kirjoja ja lisensoivat e-kirjoja niiden lainaamista varten. Lainauksista kirjojen oikeuksien omistajille maksetaan maltillista korvausta.

Sekä painettu kirja sekä e-kirja syntyvät hyvin pitkälle samalla kaavalla mitä yllä on kuvattu. Entä äänikirja?

• Kun kirjan sisältö on viimeistelty, tuotteeseen rahaa sijoittava taho voi päättää tehdä siitä vielä äänikirjan. Tarvitaan lukija, studio, äänittäjä ja tuottaja. Nämä ammattilaiset saavat yleensä kertakorvauksen työstään.
• Äänikirjojen jakelu on löytänyt oman mallinsa, sillä kirjojen kuuntelijat ovat mieltyneet kuukausimaksullisiin palveluihin. Palvelut tilittävät kuuntelukerroista oikeuksien omistajille – siis sijoittajille.
• Kirjastot voivat lisensoida äänikirjoja lainattavaksi. Lainauksista maksettaville korvauksille on uusi laki määrännyt kaksi vastaanottajaa: tekijänoikeuksien omistajat ja äänikirjojen lukijat.