Vaikka e-kirjat ovat kuinka mukavia, käytännöllisiä ja hyödyllisiä tuotteita, niin on niillä arveluttavatkin puolensa. E-kirjoja ostavien ihmisten tietoturva ja yksityisyys ovat suuremmalla todennäköisyydellä uhattuna kuin painettujen kirjojen lukijoiden mielenrauha.
Perimmiltään kyse on digitaalisen tiedon jalanjäljistä. Kun bittejä liikutellaan Internetin välityksellä, siitä jää aina matkan varrelle elektroninen jalanjälki. Esimerkiksi kun kirjaudut Facebook-sivullesi, omalle tietokoneellesi jää siitä jälki, Internet-yhteyden palveluntarjoaja huomaa asian ja tietysti Facebook kirjaa tapahtuman omaan muistiinsa. Jos klikkaat mainosta Facebookissa, edellämainittujen lisäksi mainosten välittäjä ja mainostaja saa tiedon asiasta. Sama toistuu joka kerta kun teet minkä tahansa haun esimerkiksi Googlen hakukoneella.
Niin kauan kun nettipalveluiden tarjoajat eivät käytä keräämiään tietoja ikäviin tarkoituksiin tai ulkopuolinen ei pääse käsiksi kerättyihin tietoihin, kaikki on hyvin. Yrityksiä kuitenkin menee nurin, niitä ostellaan ja myydään ja johtajat vaihtuvat. Silloin tällöin rikolliset onnistuvat murtautumaan yritysten tietokantoihin tarkoituksenaan hakea paitsi luottokortti- ja pankkitietoja myös henkilökohtaista tietoa. Yksittäisellä ihmisellä ei ole käytännössä mitään tapaa saada kerran esimerkiksi Facebookiin talletettua tietoa pois sieltä.
Uhat ovat todellisia ja ihmisistä kerätyillä tiedoilla käydään kauppaa, mutta tavallista kansalaista asia ei yleensä huoleta. Mitä kukaan minun hakutiedoillani tai Facebook-jutuillani tekisi? Paljonkin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tiettävästi seurataan mitä kirjoja ihmiset lainaavat kirjastosta. Pommi- ja asekirjat voivat olla herkkiä aiheita.
Kun ostat e-kirjoja verkkokaupoista, niille jää tieto paitsi lataamastasi kirjoista, myös jostain muusta. EFF (Electronic Frontier Foundation) tutki mitä e-kirjojen lukulaitteet ja kaupat tietävät lukijoista.
Yhteenveto EFF:n raportista e-kirjojen yksityisyydensuojasta
Adoben järjestelmällä kopiosuojatut EPUB ja PDF-kirjat. Tämä järjestelmä on yleisin Suomen e-kirjakaupoissa. Adoben järjestelmä ei EFF:n mukaan kerää lukijoista tietoja. Oma huomioni kuitenkin on, että saadakseen ostetun kirjan esimerkiksi toiselle koneelle, järjestelmä kysyy käyttäjätunnuksen ja salasanan Adoben järjestelmään. Tämä viittaisi siihen, että järjestelmä tietää mitä kirjoja juuri minä olen ostanut.
Amazon Kindle. Kerää tietoa kaupasta etsityistä kirjoista ja mahdollisesti myös teksteistä kirjan sisällä yhdistämällä Amazon-käyttäjätunnukseen. Tietää mitä kirjoja ja kuinka paljon lukija on lukenut. Mahdollisesti tietää myös kirjoihin tehdyt muistiinpanot. Amazon voi jakaa tietoja ulkopuolisille yhteistyökumppaneille.
Google Books. Kerää kaikki Google hakutiedot mitä lukijan tietokoneella (IP-osoitteessa) tehdään. Jos lukija on kirjautunut Google-tililleen, tiedot yhdistetään henkilöön. Tietää mitä kirjoja ostettu ja mahdollisesti myös tietää kirjatut muistiinpanot.
iBookstore (Apple iPad). Kirjaa iBookstoressa tehdyt kirjahaut. Tietää mitä kirjoja lukija on ostanut iBookstoresta. Apple voi jakaa kerättyjä tietoja ulkopuolisille yhteistyökumppaneille.
Aika hurjalta tuntuu, että omat lukutottumukset ja muistiinpanot ovat kauppatavaraa. Hyvä puoli kauppojen keräämissä tiedoissa kuitenkin on se, että kerran ostetut mutta kadotetut e-kirjat voi ladata uudelleen, sillä kauppahan tietää myyneensä sen juuri sinulle.
Perinteisten kirjakauppojen kanta-asiakaskortit ovat olemassa myös tiedonkeruuta varten. Jos esimerkiksi ostat Akaateemisen kanta-asiakaskortilla kirjasi, niin tietoa lukutottumuksistasi ja ostokäyttäytymisestä kertyy profiiliisi Akateemisen tietokantaan.
Joka tapauksessa, digitaalisessa maailmassa yksityisyys on toistaiseksi aina heikommalla kuin fyysisessä maailmassa. Jos tietää mitä tekee, voi arvioida riskit itse.