Alalla kuin alalla seurataan joko innostuneina tai kauhistuneina miten tekoälyä tullaan soveltamaan omassa organisaatiossa ja miten se heijastuu omaan työhön. Tekoälyjärjestelmille laskentatehoa tuottavan prosessorivalmistaja Nvidian johtaja kiteytti asian työpaikkojen kannalta näin: ”vaikutus ulottuu jokaiseen työpaikkaan. Joitakin työpaikkoja katoaa, joitakin uusia syntyy, mutta se vaikuttaa jokaiseen työpaikkaan. Jo nyt on selvää, että et menetä työpaikkaasi tekoälylle, vaan menetät sen jollekin, joka käyttää tekoälyä.”
Miksi meidän pitäisi uskoa mitä Nvidian perustaja ja sitä edelleen johtava Jensen Huang meille kertoo uuden teknologian kehityksestä? Nvidia on tehnyt erikoistarkoituksiin, lähinnä grafiikkasovelluksiin prosessoreita jo pitkään, mutta muutaman viime vuoden aikana yhtiö yhtäkkiä pompsahti maailman toiseksi suurimmaksi yritykseksi markkina-arvolla mitattuna. Kaikki tekoälyjärjestelmiä kehittävät yhtiöt haluavat juuri Nvidian tuotteita niiden laskentatehon vuoksi.
Tämä Nvidian johtajan lausuma ajatus ja valtava määrä sitä tukevaa numerotietoa ja muuta dataa löytyy Trendejä – tekoäly raportista (Trends – Artificial Intelligence (AI)), jonka ovat koonneet toukokuussa 2025 Mary Meeker, Jay Simons, Daegwon Chae ja Alexander Krey. He työskentelevät uuden teknologian investointeihin keskittyvässä BOND-riskipääomayrityksessä.
Unohdetaan nyt hetkeksi sellaiset asiat kuin ympäristöstä huolehtiminen, poliittiset äärilaidat, terveydenhuollon prosessit, kybermaailman vaarat, sodat ja joidenkin valtioiden omaperäiset presidentit, ja keskitytään vain ja ainoastaan siihen miten erittäin suurelle riskisijoitukselle saa mahdollisimman nopeasti mahdollisimman suuren tuoton. Varsinkin suurten tekoälyjärjestelmien mallien opettaminen on niin kallista, että sijoituksissa liikutaan jopa miljarditasolla.
Bond-yhtiön asiantuntijoiden kokoama tietopaketti on varsin vakuuttava numeerinen näkymä siihen miksi juuri tekoäly on jo todistanut olevansa se seuraava iso teknologinen kehitysaskel ihmiskunnan historiassa. Internet oli se edellinen.
Yksi mittari uuden tuotteen tai palvelun suosiosta on miten nopeasti se on kerännyt käyttäjiä. Esimerkiksi Facebook ylsi 100 miljoonan käyttäjämäärään 4,5 vuodessa, jota 2000-luvun loppupuolella pidettiin käsittämättömän nopeana kasvuvauhtina. OpenAI:n tekoälypalvelu ChatGPT pääsi 100 miljoonaan käyttäjään kahdessa kuukaudessa pari vuotta sitten.
ChatGPT:n välitöntä menestystä seurasi internet-jättien, kuten Googlen ja Metan kehitteillä olleiden suurten kielimallien avaaminen julkisesti saataville. Myös Kiina ilmottautui tekoälykilpaan vuoden 2025 alussa DeepSeek-järjestelmällä. Tällä hetkellä Yhdysvallat ja Kiina ovat ainoita maita, joissa on kehitetty ja aktiivisesti kehitetään laajoja tekoälyjärjestelmiä. EU on ilmoittanut 200 miljardin euron sijoituksesta eurooppalaisen tekoälyn kehitykseen. Vertailun vuoksi: Suomen valtion koko budjetti oli 88 miljardia vuodelle 2025.
Laajan tekoälymallin kehittämiseen vaadittava sijoitus oli vuonna 2024 noin 100 miljoonaa dollaria Anthropic-yhtiön toimitusjohtajan mukaan. Hän odottaa rahaa tarvittavan 10-100 miljardia vuodesta 2025 eteenpäin. Oman osansa potista ottavat toimenpiteet, kuten data kerääminen, sen tallentaminen, tekoälyn opettaminen, ja algoritmien kehittäminen.
Nämä järjestelmät vaativat valtavan määrän tietokoneita, laskentatehoa, tallennustilaa, tietoliikennekapasiteettia ja sähköä. Tyypillisesti niitä varten rakennetaan suuria tietokonekeskuksia.
Tietokonekeskusten rakentamisella on nyt juuri kova kiire kun sjoitusrahaa on saatavilla ja tekoälymarkkinoilla on vielä tilaa yrittäjille. Esimerkiksi xAI-tekoälyhtiöllä oli niin kiire saada uusi datakeskus, että se rakennutti Memphisiin Yhdysvalloissa 70 000 m2 kokoisen keskuksen 122 päivässä.
Kun tietokonekeskus on valmis, tarvitaan sähköä. Mielellään paljon ja 24 tuntia vuorokaudessa. Palvelimet humisevat jatkuvasti ja reitittimet vastaanottavat ja lähettävät dataa asiakkaille kellon ympäri jokainen päivä. Vuonna 2024 tietokonekeskusten arvioitiin kuluttavan 1,5% maailman kaikesta sähköstä. Jossain Pohjois-Euroopassa voisi olla rauhallisia maita, missä on vakaat olot, paljon edullista tilaa rakentaa, ja sähköä on totuttu tuottamaan teollisuudelle muutenkin.
Tietokonekeskusten lisäksi Suomen tietotekniikkayrityksille voi tekoälyn mukana avautua toinenkin iso markkina: agenttisovellukset, jotka käyttävät laajojen tekoälyjärjestelmien resursseja ja ominaisuuksia hyväkseen.
Tekoälyn yhteydessä agenteilla tarkoitetaan sovelluksia, jotka tekevät asioita käyttäjän puolesta. Ne ovat aktiivisia sovelluksia, jotka toimivat jatkuvasti taustalla annettujen ohjeiden ja rajojen mukaan. Ensimmäisiä julkistettuja tekoälyllä toteutettuja itsenäisiä agentteja ovat esimerkiksi Salesforce Agentforce (automaattinen tukipalvelu, tukipyyntöjen ratkaisu) ja Amazon Nova Act (kotiautomaatio, tiedonkeruu, ostosten tekeminen). Tämän päivän ChatGPT-tyyppiset tekoälysovellukset ovat passiivisia: ne vastaavat kun niiltä kysytään, tai sovellus on paketoitu apulaiseksi esimerkiksi tekemään yhteenvetoja, etsimään jotain, tai pyydettäessä merkitsemään varaus kalenteriin.
Jos oletetaan Nvidian toimitusjohtajan ajatuksen toteutuvan, ja työpaikkojen siirtyvän tekoälyä hyödyntäville ihmisille, mitä se konkreettisesti voisi tarkoittaa?
Mediatalot, kirjailijat, valokuvaajat, elokuvien tekijät, muusikot ja monet luovien alojen ammattilaiset ovat ollet ensimmäisten joukossa vaatimassa korvauksia suuria tekoälyjärjestelmiä kehittäviltä yhtiöiltä. Tekoälyn koulutukseen moni yhtiö on surutta kopioinut kaiken mikä internetistä irti lähtee – olipa se tekijänoikeuksilla suojattua tai siitä vapaata aineistoa. Esimerkiksi oikeudenkäynnissä, jossa Meta-yhtiötä syytettiin paitsi aineiston kopioinnista yleensä, yhtiö myönsi kopioineensa myös piraattisivustoilla jakelussa olleita kirjoja.
Tästä tekijänoikeuksista käytävän kiistasta huolimatta samojen alojen tekijät hakevat aktiivisesti apua tekoälystä omaan työhönsä. Laulujen sanoittajat, kirjailijat, toimittajat voivat esimerkiksi kysellä ideoita tai näkökulmia, pyytää oikolukua tai käännöstä, elokuvissa on jo pitkään tuotettu tehosteita tietokoneilla (ja tekoälyn mukana tämä laajenee), ja kaupallisia äänikirjoja tuotetaan tietokoneen avulla.
Seitsemän ammattivalokuvaajaa kertoi The Phoblographer -julkaisulle konkreettisia tehtäviä missä he hyödyntävät tekoälyä työssään. Yhteistä heille oli tekoälyn näkeminen apulaisena, työkaluna. Heille tekoäly ei luo kuvaa, mutta sitä käytetään esimerkiksi kuvan jälkikäsittelyyn. Raja tekoälyn hyödyntämisen suhteen näillä valokuvaajilla kulkee siis suunnilleen uuden luomisen ja olemassa olevan parantelun välissä. Samaa suhtautumista tekoälyyn olen huomannut kirjallista työtä tekeviltä ihmisiltä. Käsikirjoitus on kirjoittajan työmaata, mutta esimerkiksi oikoluku ja osa editoinnista voi sujua myös tekoälyltä.
Luovilla aloilla missä tekijänoikeudet yleensä halutaan yksiselitteisesti jonkin henkilön tai muun tahon nimiin edellä mainittujen valokuvaajien toimintatapa ratkaisee monta eettistä ja oikeudellista kohtaa tekoälyn suhteen. Miten sitten esimerkiksi suuressa yrityksessä, jossa tuotepäällikön täytyy kiireesti loihtia uuden tuotteen tuotekuvaus lehdistötiedotteen liitteeksi? Jos kiinnostus tuotteeseen on vilkasta, ja kaikki ovat tyytyväisiä, niin kuka tietää tai ketä edes kiinnostaa laatiko tekoäly vai tuotepäällikkö niin vetävän tuotekuvauksen.
Numerot ja trendidata kertovat tekoälyn nopeasta yleistymisestä. Missä uudella teknologialla on suuret kasvuluvut, sinne ohjautuvat riskisijoittajien dollarit. Vaikka uusi teknologia vääjäämättä tuleekin parantamaan ja/tai vaarantamaan elämänlaatuamme kukin suhtautuu siihen omalla tavallaan. Yksi hyödyntää sitä, toinen yrittää unohtaa sen.