Saksan Piraattipuolueen hallituksen jäsen Julia Schramm on tehnyt varsin ristiriitaisen ratkaisun. Piraattipuolueet ympäri maailmaa tyypillisesti vaativat henkilökohtaiseen käyttöön digitaalisten tuotteiden vapaata kopiointi- ja käyttöoikeutta. Kun piraatti Julia Schramm sai kustannussopimuksen kirjalleen Klick Mich Random House -konserniin kuuluvalta kustantajalta, kirjaa koskevat täsmälleen samat copyright-pykälät kuin muitakin suurten kustantajien kirjoja. Piraatin kirjoittamaa kirjaa ei saa kopioida, mutta piraatti Julia Schramm rikastui 100 000 euron ennakkomaksulla.

Tässä on kyse juuri samasta asiasta, mitä pohdin luettuani Piraattipuolueen perustajan Rick Falkvingen ja puolueen Europarlamenttiedustajan Christian Engströmin kirjan The Case for Copyright Reform (copyright-säädösten uudistus). He esittelevät teoksessaan – jonka voi ladata ilmaiseksi – varsin rakentavan mallin tekijänoikeussuojaa koskevien lakien uudistamiseksi. Yksi kohta heidän esityksessään on kuitenkin pahasti pielessä: he vaativat digitaalisille tuotteille vapaata jakeluoikeutta ei-kaupallisissa tarkoituksissa.

Joutuessaan pohtimaan mikä on oikein ja mikä väärin ihan oikeassa elämässä, jossa panoksena on omaa rahaa, Saksan Piraattipuolueen hallituksen jäsen Schramm ratkaisi asian ottamalla 100 000 euroa, luovuttamalla kustantajalle oikeudet 10 vuodeksi, sallimalla kustantajan estää teoksen vapaa kopiointi ja sallimalla kustantajan jahdata kirjan piraattikopiota levittäviä lukijoita.

TorrentFreak raportoikin kustantajan olevan erittäin aktiivinen jahdatessaan piraatin kirjoittaman kirjan piraattikopion levittäjiä verkossa.

Helsingin Sanomissa Jussi Pulliainen tekee piratismin oikeutuksen kyseenalaiseksi saatavuuden kautta. Jos meitä suomalaisia todella onnistaa niin hyvin, että saamme tänne Netflix ja HBO-televisio ja elokuvapalvelut, maantieteellinen saatavuus vihdoinkin paranee. Toivottavasti myös ajallinen.