Kirjan nimen keksiminen on vaikeaa, kuten klassikot todistavat

Hyvän, kiinnostusta herättävän nimen keksiminen kirjalle on vaikeaa. Kun lisäksi vaaditaan, että nimen tulee olla lyhyt ja sen on kerrottava jotakin olennaista teoksen sisällöstä, ollaan todella vaikeuksissa. Siksi ei olekaan ihme, että maailman kirjallisuuden klassikoiden nimet eivät ole syntyneet ensi yrityksellä hihasta vetämällä.

kirjojen kansikuvia

Seuraavassa joitakin esimerkkejä klassikkokirjojen lopullisista nimistä ja niiden toteutumattomista nimiehdotuksista.

George Orwell, 1984-kirjan alkuperäinen nimi oli: Euroopan viimeinen ihminen (The Last Man in Europe).
JRR Tolkien, Sormusten herra (The Lord of the Rings): Sota sormuksesta (The War of the Ring).
Vladimir Nabokov, Lolita: Kuningaskunta merellä (The Kingdom by the Sea).
Ernest Hemingway, Ja aurinko nousee: Fiesta.
Leo Tolstoi, Sota ja rauha: Kaikki hyvin kun se päättyy parhain päin ( All’s Well That Ends Well).
F. Scott Fitzgerald, Kultahattu (Great Gatsby): kirjalla oli lukuisiä nimiehdotuksia, kuten Gatsby, Among Ash-Heaps and Millionaires, Trimalchio, Trimalchio in West Egg, On the Road to West Egg, Under the Red, White and Blue, Gold-Hatted Gatsby ja The High-Bouncing Lover.
William Golding, Kärpästen herra (Lord of the Flies): Sisäiset muukalaiset (Strangers From Within).
John Steinbeck, Hiiriä ja ihmisiä (Of Mice and Men): Jotakin tapahtui (Something That Happened).
Jane Austen, Ylpeys ja ennakkoluulo (Pride and Prejudice): Ensivaikutelmat (First Impressions).
Philip Roth, Portnoyn tauti (Portnoy’s Complaint): nimiehdotuksia olivat The Jewboy, Wacking Off, or A Jewish Patient Begins His Analysis.

Lisää klassikkokirjojen nimiehdotuksia ja lopullisia nimiä tällä sivulla.


Facebooktwitterredditpinterestmail
Categories Uncategorized

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *


CAPTCHA Image