Median kulutustottumusten muutos tapahtuu hieman eri aikaan eri välineissä, samalla kun kuluttajat asennoituvat uudelleen omaan maksuhalukkuuteensa. Yhdysvalloissa on tehty mielenkiintoinen vertailu mistä digitaalisen median sisällöistä ihmiset ovat olleet valmiit maksamaan vuonna 2013. Elokuvat veivät selkeän voiton.

Alan D. Mutterin Newsosaur-blogi.

Netflix-elokuvavuokraamolla on 29 miljoonaa tilaajaa.
Spotify-musiikkipalvelulla on 6 miljonaa maksavaa asiakasta.
Hulu-palvelulla, joka tarjoaa TV-sarjoja ja elokuvia on 4 miljoonaa tilaajaa.
MLB, jolla on 3,5 miljoonaa tilaajaa, on baseballin seuraamiseen tuotettu sovellus.
Pandora-musiikkipalvelulla on 2,5 miljoonaa tilaajaa.
Sanomalehti Wall Street Journalilla on 900 000 verkkouutisista maksavaa asiakasta.
Sanomalehti New York Timesilla on 700 000 verkkouutisista maksavaa tilaajaa.
Lehtikustantaja Gannettilla on yhteensä 70 000 digitaalista tilaajaa.

Suora johtopäätös on, että ihmiset maksavat viihteestä, mutta eivät uutisista.

Kyseessä voi kuitenkin olla myös digitaalisen median siirtymisen ajoitus ja palvelumalli. Elokuva- ja musiikkipalvelut ovat harjoitelleet maksullista mallia hieman kauemmin kuin sanomalehdet, mutta kenties vielä tärkeämpi on ero palvelumalleissa. Elokuva- ja musiikkipalvelut pyrkivät tarjoamaan tilaajille mahdollisimman laajan sisältövalikoiman riippumatta siitä, mikä yhtiö sisällön on tuottanut. Tilaajan kannalta viihdepalvelut ovat valtavia sisältövarastoja, joihin palveluntarjoaja on toteuttanut erinomaisen käyttöliittymän suosituksineen, hakuineen ja arvosteluineen.

Uutistoiminnassa viihdepalveluja vastaavaa sisällön aggregointia ja käyttöliittymän kehitystä edustavat lähinnä Flipboard, Zite, Storify ja muut uutisia kokoavat palvelut. Ne ovat ainakin toistaiseksi ilmaisia kuluttajille.