Jokaisella suomalaisella on vahva suhde leipään. Olipa se sitten negatiivinen tai positiivinen suhde, mutta leipä on niin syvällä ruokakulttuurissamme, että emme itse edes huomaa sen vankkaa asemaa.

Joitakin vuosia sitten sain silloiseen työpaikkaani kolleegaksi maailmaa nähneen kaverin Yhdysvalloista. Aikansa katseltuaan ruokatarjontaa marketeissa, ravintoloissa ja kahviloissa hän nosti kaksi erikoista asiaa yli muiden.

Hänen silmissään Suomessa oli erikoisen suuri valikoima leipää ja maitotuotteita.

Hän oli päättänyt opetella paikalliset tavat ja oppi syömään jopa hapanta ruisleipää. Itselleni kävi niin, että en muutaman vuoden Suomesta poissaolon jälkeen enää ole totutellut ruisleivän makuun. Ehkä joskus. Ehkä hyvä kirja saisi minut innostumaan uudelleen leivästä.

Jaakko Nuutila on kirjoittanut Leipäkirjan, joka nimensä mukaisesti keskittyy vain yhteen asiaan. Se on tarkoitettu niille, jotka haluavat itse leipoa leipänsä. Teollisissa elintarvikkeissa kun tunnetusti käytetään säilöntäaineita ja kemikaaleja.