Tekoälyn pari-kolme vuotta sitten tapahtunut läpimurto koko kansan työvälineeksi kulki kirjojen kautta. Tekoäly-yhtiöt kouluttivat suuret kielimallijärjestelmänsä kirjojen teksteillä. Myös lehtiartikkelit ja nettisivut kelpasivat ja kelpaavat edelleen kielimallien koulutukseen. Ei siis ole kovin kummallista, että kielimalleihin perustuvien tekoälyjärjestelmien osaamista ryhdyttiin välittömästi soveltamaan uusien kirjojen kirjoittamiseen ja käännöstehtäviin. Nyt on kuitenkin päädytty vaiheeseen, jossa varsinkin e-kirjojen jakelukanavat ovat ihmeissään mitä tehdä jatkuvasti kasvavalle määrälle tekoälyn tuottamia kirjoja. Samaan aikaan suuret kustantajat epäröivät julkaista esikoiskirjailijan teosta tekoälyepäilyjen vuoksi.
Kobo on monessa maassa, myös Suomessa, toimiva verkkokirjakauppa, josta löytyvät usean kielialueen kustantajien e-kirjat. Niiden lisäksi Kobo ottaa myyntiin myös omakustannekirjailijoiden teoksia. Nämä kirjat käyvät teknisessä ja sisältötarkastuksessa ennen kuin ne ilmestyvät kauppaan lukijoiden saataville.
Michael Tamblyn, Kobo-kirjakaupan pääjohtaja kertoi äskettäin Publishing Perspectives -julkaisussa seuraavaa:
Saamme omakustannekirjailijoilta joka päivä tuhansia e-kirjoja Kobo Writing Life -julkaisupalveluumme. Juuri siellä näkyy miten paljon tekoälyn kirjoittamia teoksia meille lähetetään. Viime vuonna hylkäsimme 45% omakustannekirjoista – tarkoittaa satoja tuhansia teoksia – koska suurin osa niistä oli parhaan arviomme mukaan tekoälyn tekemiä.
Voi vain kuvitella miten paljon Koboakin suurempi Amazon-verkkokauppa saa tekoälyn tuottamia kirjoja omakustannekirjailijoilta Kindle-palveluun. Sinänsä ei ole mitenkään poikkeuksellista, että uutta teknologiaa käytetään myös kyseenalaisiin tarkoituksiin. Huijarit käyttävät samaa teknologiaa, mutta eri tavalla kuin muut.
Tällä hetkellä tekoälyn kirjoittamiin kirjoihin suhtaudutaan pääasiassa erittäin kielteisesti. Kirjakauppa Kobo on päättänyt yksiselitteisesti hylätä kaikki tekoälyllä tuotetut teokset. Amazon Kindle -kaupasta tekoälyllä tehtyjä kirjoja on ainakin aiemmin löytynyt helposti. Vaan kuka tietää miten niihin suhtaudutaan viiden tai kymmenen vuoden kuluttua kun tekoälyn tuotannon laatu kohenee jatkuvasti?
Yhdysvalloissa esikoiskirjailija Jerry Faladen romaanin käsikirjoitus oli niin haluttu, että agentti päätti järjestää 14 kustantajan kesken huutokaupan kirjan oikeuksista kesällä 2026. Macmillanin omistama Minotaur maksoi kaksi miljoonaa dollaria teoksesta, ja oli hetken tyytyväinen hankintaan. Nyt kuitenkin jälkipeli kirjan syntyprosessista on käynnissä. Kirjailijaa edustava agentti on perunut kaupan ja luopunut kirjasta kertoen epäilyistä tekoälyn käytöstä. Tarjousprosessin aikana käsikirjoituksen on lukenut moni alan ammattilainen, mutta vain yksi kustannustoimittaja herätti epäilyn mahdollisesta tekoälyn osallisuudesta.
Kun kirjailija ei tämän epäilyn jälkeen käytyjen keskustelujen aikana riittävän vakuuttavasti osannut kertoa käsikirjoituksen syntyvaiheista, agentti päätti irtautua sopimuksesta. Kirjalla ei siis tällä hetkellä ole kustantajaa.
Nyt olisi ilmeisen hyvä, menestyskirjan aineksilla varustettu käsikirjoitus saatavilla kunhan ensin selviää onko sen tekijänä ihminen, tietokone, vai ihminen ja tietokone yhdessä.
Mutta jos teos todellakin on niin hyvä mitä alan huippuammattilaiset kertovat, niin se on sitä olipa kirjailija kuka tahansa. Tosin lukijana ainakin minua kiinnostaa tietää kuka tai mikä sen tekijä on.
Mitä sitten tapahtuu kun tekoäly lopulta osaa kirjoittaa yhtä hyviä tai parempia kirjoja kuin takapuoli puuduksissa näppäimistön ääressä selkävaivojaan valittava kirjailija? Tekoäly-yhtiöt ovat jo heränneet aikaan, jolloin internetistä helposti saatavilla oleva koulutusdata on jo kertalleen käytetty kielimallien koulutukseen. Nyt arvioidaan jo melkoisen määrän verkosta löytyvästä tekstiaineistosta olevan tekoälyn tuottamaa. Tätä aineistoa tekoäly-yhtiöt eivät halua kierrättää uudelleen kielimallien koulutukseen, koska lopputulos ei ole toivotunlainen. Siksi yhtiöt ostavat nyt suuria eriä antikvaariaateista vanhoja kirjoja, joita ei ole vielä syötetty tekoälyjärjestelmiin.
Tässä taitaa olla markkinarako kirjailijoille myös tekoälyn aikakaudella: ihmiset todennäköisesti haluavat ja tekoäly tarvitsee aidon luovan työn tuloksena syntynyttä tekstiä jatkossakin.