Mikä ihme siinä on, että joku julkaisee internetissä loistavan ajatuksia herättävän artikkelin vain peittääkseen sen toisilla ikkunoilla? Katso esimerkiksi alla olevan web-sivun kuvaa. Verkkomainonnan alkuaikoina oli jakso, jolloin sivustot pommittivat lukijoita sisällön päälle ilmestyvillä mainosikkunoilla. Tämä vaihe päättyi kun ihmiset yksinkertaisesti saivat niistä tarpeekseen. Jo vuonna 2004 Yahoo ja Ebay julkaisivat tutkimuksen, jossa todettiin 95 prosentin internetin käyttäjistä vihaavan ponnahdusikkunoita (popup windows/ads).

Sisällön peittävät ikkunat ovat tulleet päättäväisesti takaisin

Ponnahdusikkunoiden tarkoitus on estää lukijaa näkemästä sivua, jota varten hän julkaisuun tuli. Pahimmissa tapauksissa kävijälle lyödään eteen kolme tai enemmänkin ylimääräistä ikkunaa (näitä kutsutaan myös modal-ikkuna/window termillä), jotka ovat hänen ja halutun sisällön välissä. Kaikki eivät edes ole mainoksia. Mitä oikein on tekeillä ja mitä verkosta luettavaa hakeva ihminen voi tehdä?

Yksi kaikille tutuksi tullut ponnahdusikkuna on web-sivuston antama varoitus evästeiden (cookies) käytöstä. Yleensä nämä ikkunat peittävät pienen osan halutusta sivusta, enkä itse niitä aina edes hyväksy tai viitsi sulkea.

Tietoturvastaan ja yksityisyydestään huolehtivat ihmiset asentavat usein mainosten ja seurannan estosta huolehtivan lisäohjelman verkkoselaimeensa. Niillä tyypillisesti estetään paitsi datan kerääminen, myös ärsyttävät vilkkuvat tai animoidut mainokset.

Kaikesta tiedosta ja teknisistä apuvälineistä huolimatta verkkojulkaisut käyttävät ponnahdusikkunoita enemmän kuin koskaan.

Otetaan yksi esimerkki luotetusta ja paljon luetusta verkkosivustosta: Fast Company. Aikoinaan ostin lehden usein kioskilta, mutta ne ajat ovat ohi, jolloin jaksettiin odottaa kuukausi seuraavaa artikkelikokoelmaa.

Alla on kuva mitä Fast Company ruudulla näytti kun yritin lukea julkaisun Twitter-sanomavirrasta löytämääni artikkelia.

Tämä julkaisu ottaa GDPR-säännöt vakavasti, ja pyytää minua hyväksymään heidän kaikki seurantamenetelmänsä, mutta myös sallii minun estävän seurannan. Hienoa. Tämä on asiallista. Käyn kertomassa verkkosivustolle, etteivät tallenna tietojani. Nyt toivon voivani lukea artikkelin. Vaan ei. Ei onnistu, sillä artikkeli on edelleen peitetty muilla ikkunoilla.

Tässä vaiheessa luovutan ja poistun lukemaan e-kirjaa, jossa ei (vielä) ole ponnahdusikkunoita.

On aivan ymmärrettävää, jollei joku verkkosivuston tekijä tai markkinointivastaava ollut paikalla kun ponnahdusikkunoiden kanssa edellisen kerran tapeltiin. Faktat eivät kuitenkaan ole muuttuneet miksikään. Tutkimus vuodelta 2017 vahvistaa ponnahdusikkunoiden (modal-ikkunat, joita ei voi ohittaa) edelleen olevan kaikista vihatuin tapa mainostaa internetissä.

Ihmeellistä kyllä, monet yritykset ja verkkojulkaisut haluavat lukijoiden vihat päällensä koska sisällön peittäviä ikkunoita käytetään niin aggressiivisesti.

Sisältönsä vuoksi arvostamani Fast Company sai kunnian olla tämän artikkelin huono esimerkki, mutta vastaavia ikkunoilla pommittavia julkaisuja on verkko väärällään. Kaikki ovat ottaneet digitaalisten markkinointitoimistojen neuvon (pakota vierailija tilaamaan uutiskirje, lataamaan jotain tai tilaamaan jotain ilmaista) niin tosissaan, että asiakkaan kokemus vierailusta on unohtunut. Pääpalkinto tästä järjettömästä tilanteesta on yleensä vierailijan sähköpostiosoite.

Tottakai on mahdollista maksaa artikkeleista ja toivoa, että niitä silloin saisi lukea rauhassa. Maksoin aikoinaan Wired-lehden sähköisestä versiosta pari vuotta, mutta huomasin jo tilauksen aikana verkkosivuilta lukemisen olevan nopeampaa ja helpompaa.

Valtaosa verkossa artikkeleita lukevista ihmisistä maksaakin sisällöistä omalla datallaan, katsomalla tai klikkaamalla mainoksia tai luovuttamalla sähköpostiosoitteensa sivustolle. Tällaisen kauppasopimuksen olemme internetissä tyypillisesti tehneet. Entä jos emme saakaan mitään vastineeksi, koska pääsy artikkeliin on estetty? Silloin sopimus tietysti pitäisi purkaa.

Nyt on aika purkaa sopimus niiden julkaisujen kanssa, jotka itsepintaisesti tyrkyttävät ponnahdusikkunoita.

Puhelimella luetaan verkkojulkaisujen artikkeleita paljon, sillä Twitter- ja Facebook-uutisotsikot ohjaavat usein tiedon lähteelle.
Tällaiselta Fast Co –sivusto näyttää kahdessa verkkoselaimessa puhelimessa.

Puhelimessa oli Android-ohjelmisto versio 7.1.1. Opera ja Qwant olivat käytetyt selainohjelmat.

Mitä verkkojulkaisuja lukeva tiedon hakija oikein voi tehdä?

15 vuotta sitten ponnahdusikkunat hävisivät koska ihmiset vihasivat niitä ja lopulta äänestivät menemällä muualle. Kuten silloin, niin nytkin on olemassa sivustoja, joiden sisältö on helposti saatavilla ja sen voi lukea häiriöttä. Mikä tapahtui 15 vuotta sitten, tapahtuu väistämättä piakkoin uudelleen. Sivustojen suunnittelijat ja verkkomarkkinoijat joutuvat muuttavat tapojaan.