Digitaalinen media ja internet ovat tuoneet aivan uuden ulottuvuuden kirjallisuudelle ja muulle medialle. Vanhat teokset voidaan tuoda helposti uudelleen saataville ja uusi kykyjä nousee omakustanteiden mukana jatkuvasti esiin. Kaikella on varjopuolensa – tässä tapauksessa plagiointi. Sekin on nyt sen verran vaivatonta, että brasilialainen juristi palkkasi ammattikirjoittajia, joiden avulla hän julkaisi omissa nimissään useista aiemmin julkaistuista teoksista koottuja kirjoja.

Tapaus sai nimen #CopyPasteCris (leikkaa-liimaa-Cris) plagioinnista epäillyn Cristiane Serruyan mukaan. Hän kertoo olevansa brasilialainen juristi,joka ei missään tapauksessa syyllistyisi plagiointiin.

Kenties tunnetuin kirjailija kenen kirjoista hänen kerrotaan kopioineen osia on Nora Roberts. Hänelle tämä ei ole ensimmäinen kerta kun hänen tekstejään on lainattu sallittua enemmän, eikä Roberts epäröinyt nostaa syytettä Rio de Janeirossa Serruyaa vastaan. Tällä hetkellä havaintoja kirjoista, joista Serruya ilmeisesti on kopioinut osia on noin 90.

Kun plagiointiepäilyt alkoivat tulla esiin helmikuussa 2019, Serruya pontevasti kielsi asian, jonka jälkeen hän sulki kaikki sosiaalisen median tilinsä ja kirjailijasivunsa. Juuri kun tämä vaihe oli meneillään, kirjailija Lucas Mota onnistui tavoittamaan Serruyan. Mota teki haastattelun sähköpostilla, mutta suoriin kysymyksiin ei tullut yhtä suoria vastauksia. Serruya pyrki kääntämään huomion hänen palkkaamiinsa ammattikirjoittajiin ja toimittajiin, joiden luotettavuutta hän epäili.

Muutama Serruyan käyttämä kirjailija ja editori ilmoittautui sosiaalisessa mediassa tehneensä hänelle töitä kun epäilykset tulivat esiin. Heiltä onkin saatu mielenkiintoista tietoa siitä miten Serruya pyöritti tehdastaan.

Serruya itse ilmeisesti kyhäsi kasaan käsikirjoituksen rungon. Ne olivat yhteen liimattuja palasia useista teoksista. Tämän käsikirjoituksen työstämiseen hän tarvitsi apua, johon hän palkkasi ammattilaisia. Lopullinen käsikirjoitus oli siis viimeistelty kunnolla. Sen jälkeen Serruya teetti kansikuvan kirjalle, joka tuli hänen nimiinsä, laittoi sen myyntiin ja ryhtyi markkinoimaan teostaan.

Kun Claire Ryan, kirjailija ja ohjelmoija, huomasi useita Twitter-viestejä aiheella #CopyPasteCris, hän kiinnostui asiasta. Hän laati tietokoneohjelman, joka osasi verrata Serruyan kirjojen sisältöä muihin saman romantiikka-genren kirjoihin. Heti tärppäsi. Ryanin ohjelma löysi samoja kappaleita ja pidempiä jaksoja aiemmin julkaisuista kirjoista mitä Serruyan kirjoissa oli. Hän viritteli ohjelmaansa paremmaksi kunnes Serruyan hankkeen mittakaava alkoi hahmottua.

Serruya vastaa Brasilian oikeuslaitokselle tekemisistään, joten aikanaan asiaan saadaan lisäselvyyttä, mutta joka tapauksessa tästä herää paljon kysymyksiä.

Miksi Amazon, Serruyan keskeinen myyntikanava, ei huomannut plagiointia? Amazonilla on nimittäin käytössä järjestelmä, joka tutkii myyntiin tulevien kirjojen sisällön ja pyrkii tarkastamaan onko kyseessä originaalituote. Voisi olettaa muillakin suurilla toimijoilla olevan plagioinnin tarkastusjärjestelmiä käytössään.

Plagioinnin tarkastamiseksi ei tarvitse suinkaan itse laatia tietokoneohjelmaa, tai odottaa jonkun muun havaitsevan sitä, vaan tarkistuksia on ostettavissa palveluna.

Näin plagiointiepäilyä voi tutkia itse

Muutamia laajasti käytettyjä plagioinnin tarkastuspalveluja ovat esimerkiksi Grammarly, PlagScan ja Viper. Itse olen käyttänyt saksalaista PlagScan-palvelua, joka tuottaa varsin selkeän raportin havainnoistaan. Raportti sisältää yhteenvedon lisäksi yksityiskohtaisen merkinnän jokaisesta tekstin osasta, joka saattaa olla kopioitu muusta lähteestä. Myös lähde mainitaan, joten niitä voi vielä itse manuaalisesti tarkistaa.

Kaikkia lainauksia nämä automaattitarkastajat eivät saa kiinni, mutta riittävästi kuitenkin, jotta asia tulee selväksi (suuntaan tai toiseen).