10 vuotta sitten musiikin, elokuvien ja kirjojen laittomat piraattipalvelut kukoistivat. Kansa janosi digitaalisia sisältöjä, mutta tuotteiden saatavuus oli selkeästi laajinta ja käyttö helpointa Pirate Bayn ja muiden vastaavien palveluiden sivuilla. Piraattipuolue herätti huomiota haluamalla sosialisoida luovien alojen tekijöiden työn. Vuonna 2020 Cuporen tutkimus kertoo käänteen tapahtuneen: digitaalisen median tuotteet ovat löytäneet kaupalliset jakelukanavat, joita ihmiset haluavat käyttää ja niistä myös maksaa.

Siirtyminen fyysisistä tuotteista digitaalisiin sisältöihin on niin valtava kulttuurin muutos, että sellaiseen menee aikaa. Kaupallinen järjestelmä voi muuttua pysyvästi vasta kun on tarpeeksi maksavia asiakkaita. Ihmisten tavat muuttuvat hitaasti.

2010-luvun aikana tapahtui paljon kehitystä kaupallisten palvelujen parissa. Ruotsissa Spotify-musiikkipalvelu löysi markkinaraon laillisena musiikkipalveluna, joka pystyi tarjomaan musiikkia ilmaiseksi kuulijoille – tosin maksamalla heikohkon korvauksen artisteille – mutta se oli tien alku parempiin aikoihin. Netflix elokuvapalvelu muuntui nopeasti DVD-levyjä postittavasta yrityksestä maailman internet-liikenneväylät täyttäväksi suoratoistopalveluksi, ja Suomessa e-kirjat saivat näkyvän markkinointikanavan Elisa Kirjan kautta.

Cuporen tutkimusraportti Suomalaisten näkemykset tekijänoikeusjärjestelmästä (kirjoittaneet Tiina Kautio, Katja Oksanen-Särelä ja Ari Kurlin Niiniaho kysyi 1005 suomalaisen mielipidettä ja kokemusta tekijänoikeuksiin ja digitaalisiin tuotteisiin liittyvistä asioista. Raportissa on paljon asiaa, tässä jutussa on nostettu vain yksi osanen näkyviin.

Peräti 75% vastanneista oli sitä mieltä, että parempi laillisten palvelujen saatavuus on vaikuttanut luvattoman käytön vähenemiseen.

Vaikka laillisten palvelujen käyttö on suuren yleisön keskuudessa voittanut piraattipalvelut, edelleen laittomilla palveluilla on selkeitä markkinarakoja. Laillisten palvelujen piraattipalveluja suppeampi tuotevalikoima ja uusien tuotteiden nopea saatavuus on iso ongelma, jonka vuoksi yhä turvaudutaan luvattomiin sivuistoihin.

Kentien se yleisin ongelma on urheilutapahtuma, tv-sarja tai elokuva, joka yksinkertaisesti on pakko nähdä koska sitä on hehkutettu sosiaalisessa mediassa. Urheilutapahtuman televisio-oikeudet voivat olla ainoastaan Italian alueella paikallisella palloliigalla, tv-sarjan oikeudet Yhdysvaltojen alueella kaapelikanavalla, ja hittielokuvan oikeudet hongkongilaisella tuotantoyhtiöllä Kiinassa. Niitä ei heti voi laillisesti katsella missään muualla (ennen kuin kaikki kaupalliset neuvottelukierrokset on käyty ja oikeudet ostettu Suomeen). Vain piraattipalveluissa suositut sisällöt ovat nopeasti saatavilla.

Cuporen tutkimusraportin kirjoittajien suositukset jatkotoimenpiteiksi ovat:

1. Tietoa tekijänoikeudesta ja käyttöehdoista tulee olla saatavilla helppotajuisessa ja käytännön tilanteita auttavassa muodossa.
2. Internet-palveluiden käyttöehtojen selkeys on keskeinen kehityskohde alle 35-vuotiaiden tekijänoikeustiedon kasvattamiseksi.
3. Selkeää tietoa tarvitaan ymmärryksen lisäämiseksi siitä, missä tilanteissa sisällön jakaminen on sallittua.
4. Laillisen tuote- ja palveluvalikoiman laaja ja helppo saatavuus on keskeinen keino luvattoman käytön vähentämiseksi.
5. Laillisten palvelujen käytön yksinkertaisuus edistää luvallista käyttöä.
6. Sisältöjen ei-kaupalliseen jatkokäyttöön tarvittavien käyttölupien hankkimista tulisi helpottaa luparatkaisujen avulla.
7. Selkeää teos- ja tekijätietoa tarvitaan sisältöjen ei-kaupalliseen jatkokäyttöön liittyvien oikeuksien epävarmuuden vähentämiseksi.
8. Lainsäädännön tulee mukautua teknologiseen kehitykseen ja tekijänoikeusjärjestelmän tulee joustaa sisältöjen käyttö- ja jakamistapojen muuttuessa.

Jatkotoimenpide-ehdotukset ovat hyviä. Ehkä se olisi kuitenkin hyvä lähtökohta tavallisia kansalaisia ja heidän digtaalisen median kotikäyttöä koskevissa säännöissä, että ei pitäisi olettaa kenenkään lukevan käyttöehtoja tai lisenssisopimuksia.