Psykologi ja käyttäytymistieteiden professori Dan Ariely joutui Covid-pandemian rajoitusten alkaessa vuonna 2020 maalitauluksi Yhdysvalloissa. Hän oli asiantuntijana mukana useassa televisio-ohjelmassa, missä käsiteltiin pandemian aiheuttamia rajoituksia ja kehotettiin kaikkia ottamaan rokotus. Jopa professorin aiemmin tuntevia ihmisiä tuli mukaan hänestä virheellistä tietoa sosiaalisessa mediassa levittäviin ryhmiin. Aluksi Ariely yritti korjata tekaistuja väitteitä viestimällä ja keskustelemalla puhelimessa niiden ihmisten kanssa, jotka hän tunsi. Mikään ei auttanut. He olivat päätöksensä tehneet, ja keksivät jatkuvasti uusia väitteitä Arielyn kokonaisvaltaisesta pahuudesta.
Tästä lähti liikkeelle prosessi, jonka tuloksena on kirja Misbelief: What Makes Rational People Believe Irrational Things (Väärä usko: Mikä saa järkevät ihmiset uskomaan älyttömiä asioita). Kirja kertoo miten tavallisesta ihmisestä voi sopivissa olosuhteissa kehittyä aivan erilainen, epärationaalisesti ajatteleva ja käyttäytyvä henkilö. Nimestään huolimatta kirja ei analysoi uskontoa, vaan nimi viittaa siihen miten maailmankuva muuttuu: ”vääristynyt linssi, jonka läpi ihmiset ryhtyvät tarkkailemaan maailmaa … ja prosessia, joka imaisee ihmiset yhä syvemmälle”.
Moni, todennäkööisesti valtaosa sosiaalista mediaa seuraavista on nähnyt jonkinlaisia valeuutisia ja salaliittoteorioita viesteissä tai videojulkaisuissa. Ne voivat olla esimerkiksi tällaisia: Covid-viruksen vastainen rokotetta ei pidä ottaa sillä sen mukana tulee seurantaan tarkoitettu mikrosiru; vuoden 2001 iskun New Yorkin World Trade Centeriin teki Yhdysvaltain hallitus; tai linnut eivät ole lintuja, vaan ne ovat valvontaa tekeviä linnuiksi naamioituja drone-lennokkeja. Ihmiset, jotka näitä väitteitä kehittävät ja levittävät mahdollisimman laajalle todellakin uskovat niihin. Heidän uskoaan ei horjuta mikään sen jälkeen kun he ovat tavalla tai toisella todenneet väitteen olevan heille totta. Pysähtymisen ja ajattelun sijaan he hakevat toisilta uskovilta tukea ja keksivät jatkuvasti uusia todisteita asialleen. Miten aikaisemmin järkevä ihminen voi muuttua näin täydellisesti?
Dan Ariely tiivistää dramaattisesti maailmankuvaansa muuttavan ihmisen kulkevan seuraavat vaiheet prosessin aikana (ei aina täsmällisessä järjestyksessä eikä erillisinä asioina, mutta nämä kokonaisuudet siihen sisältyvät).
- Tunnetila: varsinkin voimakas, odottamaton stressitila voi laukaista tarpeen saada järjestystä omaan elämään ja maailmaan lähes millä tahansa tavalla.
- Totuuden etsiminen: virallinen totuus ei välttämättä kelpaa enää, vaan halutaan löytää se oikea totuus, ja varsinkin ketkä ovat tämän omalle kohdalle osuneen tilanteen tai tapahtuman takana. Toisin sanoen haetaan syyllisiä.
- Persoonallisuus: vaikka kaikki askelmerkit olisivat kohdallaan, harvat ihmiset uskovat näihin vaihtoehtoisiin teorioihin. Vain määrättyjä luonteenpiirteitä omaavat ihmiset ovat herkkiä uskomaan väärään tietoon ja salaliittoteorioihin.
- Sosiaalisuus: määrätyn maailmankuvan omaksuneet ihmiset muodostavat tiiviin ja toisiaan kunnioittavan yhteisön. Niin tiiviin, että siitä luopuminen on hyvin vaikeaa vaikka henkilön usko vaihtoehtoisiin teorioihin olisi jo hiipumassa.
Maailmankuvaa muokkaavan prosessin potkaisee tehokkaimmin liikkeelle voimakas, odottamaton stressitilanne. Kirjassa käytetään esimerkkeinä äkillistä luonnon katastrofia, läheisen kuolemaa, onnettomuutta, työttömäksi jäämistä. Kaikki ovat kuin-salama-kirkkaalta-taivaalta tyyppisiä tapahtumia, joita sen kohteeksi joutunut ihminen ei voi hallita. Kun tähän lisätään esimerkiksi pandemian aikaiset rajoitukset liikkumiselle ja toisten ihmisten tapaamiselle, moni ryhtyi hakemaan selityksiä ja syyllisiä. Niitähän verkosta löytyy. Hyvin vakuuttavia teorioita, joiden tekemiseen ja todisteiden muokkaamiseen on nähty paljon vaivaa. Stressi- ja tiedonhakuvaiheen aikana ihmisen voi vielä saada rauhoittumaan ja luottamaan tutkittuun tietoon, mutta jos sopiva salaliittoteoria ja sille omistautunut yhteisö on jo löytynyt, omistautuminen uudelle totuudelle on todennäköistä.
Kirjassa on runsaasti tarinoita salaliittoteorioita kehittävistä ihmisistä, joihin Ariely tutustuu selvittäessään miksi hän on vihan kohteena, kuvauksia psykologiststa testeistä, joissa on tutkittu ihmisten käyttäytymistä, kuten myös testejä joita voi tehdä itse ja mitata omaa suhtautumista moniin väitteisiin. Kaikki on kuitenkin helppolukuista ja sujuvaa kerrontaa. En ole koskaan oikein ymmärtänyt mistä kaikki erikoiset vaihtoehtoteoriat tulevat ja miten ne syntyvät, mutta tämän kirjan lukemalla sekin tiedonvajaus korjautui.
Mitä maalitauluksi joutunut henkilö voi tehdä rauhoittaakseen tilanteen? Dan Ariely oli ja on edelleen salaliittoteorian kohde. Hänen mukaansa esimerkiksi omat yritykset korjata hänestä levitettyä virheellistä tietoa Facebook-keskustelussa ei johda mihinkään. Suurin apu olisi ihmisistä, jotka tukevat häntä mutta eivät sano sitä julkisesti. Mitä enemmän he voivat ilmaista väärän tiedon vastaisia kommenttejaan, sen tehokkaampaa väärän tiedon levittämisen torjunta olisi. Haittapuolena on mahdollisuus joutua myös yhdeksi salaliittoteorian kannattajien vihan kohteeksi.
Vielä on syytä kysyä: entä jos Dan Ariely ja koko kirja Misbelief on yksi salaliittoteoria ja harhaluulo kaikkien muiden joukossa? Tosiaan – mitähän teorioita siitä löytyisi googlettamalla? Niinpä. Kirjailija kuitenkin rohkaisee suhtautumaan tosiasioiden vastaisiin teorioihin uskoviin ihmisiin empatialla, eikä heitä missään tapauksessa pitäisi syrjiä huolimatta jyrkästi erilaisen maailmankuvansa vuoksi.