Ihmisen aiheuttamista muutoksista omalle elinympäristölleen ollaan edelleen montaa mieltä, mutta uusi asia sen ei pitäisi kenellekään olla. Viimeistään silloin kun ihminen asettui aloilleen ja alkoi viljellä maata, ympäristön muovaaminen pääsi vauhtiin. Mitä sitä ennen ja sen jälkeen sitten tapahtui on pitkä tarina, mutta Soile Varis on tiivistänyt tärkeimmät vaiheet uuteen kirjaansa Ihmisen ja ympäristön käännekohtia.

Seuraavassa ote kirjasta Ihmisen ja ympäristön käännekohtia sellaisesta kohdasta, jossa käsitellään kreikkalaisten edesottamuksia noin vuonna 1000 eKr.

”Suurin osa kreikkalaisista sai elantonsa maanviljelystä ja karjankasvatuksesta. Luonnolliset viljelymaat vähenivät pian, jolloin peltoja alettiin raivata kukkuloiden rinteiltä. Metsien hakkuu kiihdytti eroosiota ja ympäristömuutokset pakottivat väestön etsimään muita elinkeinoja. 750 – 550 eKr. oli suuri siirtolaisuuden kausi, jolloin kreikkalaisia muutti eri puolille Välimerta ja Mustaamerta sekä Italian eteläisten osien siirtokuntiin. Näiltä alueilta he hankkivat uutta viljelysmaata ja loivat samalla uusia kauppayhteyksiä. Siirtolaisuuden seurauksena väestöpaine hellitti. Muuttajien yhteydenpito kotimaahan säilyi kuitenkin vahvana ja näin kreikkalainen kulttuuripiiri laajeni.”

Kirjan keskeiset teemat ovat talouden ja ympäristön vaikutukset elämään antiikin ajalta, keskiajan talous- ja yhteiskuntajärjestelmä, löytöretkien seuraukset, maailmanlaajuisen talouden syntyminen, teollistuvan maailman yhteiskunta- ja ympäristövaikutukset sekä globaalin kulutusyhteiskunnan synty.