Mauno Saaren kirjoittama Paavo Haavikon elämänkerta herätti huomiota jo ennen kirjan julkaisua. Paavo Haavikon poika Heikki Haavikko yritti estää kirjan julkaisun vetoamalla tekijänoikeuksiin ja isänsä terveystietojen salassapitoon.
Elämänkerta Haavikko-niminen mies sai heti julkaisupäivänään hyvin ristiriitaisen vastaanoton. Kauppalehden Heikki Haapavaara kritisoi: ”Ei tämä ole sellainen kirja, jonka olisin halunnut hänestä nyt lukea. Elämäkertaa toivoin. Ensiselaus hermostuttaa heti. Kirjassa ei ole henkilöluetteloa, eikä oikein järjestystäkään. Se pomppii ja heiluu ja toistaa itseään, eikä siitä löydy tartuntakohtaa. Mistä löytyvät Haavikon kirjat ja tuo osa elämäntyötä?”
Helsingin Sanomissa Hannu Marttila tiivistää kirjan luonteen: ”Tulos on elämäkerrallisena muotokuvanakin enimmäkseen loistava, mutta loppua kohden myös tuskastuttava”. Marttila ei pidä hyvänä ratkaisuna, että lukija joutuu seuraamaan läheltä Mauno Saaren ja kirjailijan pojan Heikki Haavikon oikeudenkäyntiä teoksen julkaisemisesta.
Tässä saattaa ollakin koko kirjan ristiriitaisuuden ydin. Mauno Saari oli hyvin lähellä Paavo Haavikkoa ja vuosikymmeniä hänen läheinen ystävänsä. On erittäin vaikea kirjoittaa itseään todella lähellä olevista asioista samoin kuin mistä tahansa muista asioista on tottunut kirjoittamaan.
Aihe nousi esille Helsingissä Tietokirjapäivillä 2009 keskustelussa, jossa Päivi Tiilikka, Arto Mustajoki ja Kjell Westö pohtivat onko Suomen kirjallisuudessa tabu-aiheita, joiden käsittelystä voi joutua kärsimään tai jopa oikeuteen. Kun keskustelu ajautui ajankohtaiseen kiistaan Paavo Haavikko-elämänkerrasta, Mauno Saari osallistui siihen yleisöstä kertomalla oman puolensa asiasta. Hän kertoi yksinkertaisesti kirjoittaneensa mahdollisimman avoimesti siitä miten oli Paavo Haavikon kokenut ystävyyden aikana.
”Nyt olen tyhjä, mieli on tyhjä. Kerro kaikki, varo sievistelyä.” Näin Paavo Haavikko itse ohjeisti Mauno Saaren.