Tekoäly (AI, artificial intelligence) on usein uutisotsikoissa kun tietokone on voittanut jonkin pelin ihmistä vastaan tai vastannut johonkin sille esitettyyn kymykseen osuvasti. Yksi tekoälyn sovelluksista on kirjoittaminen, kuten eräs teknologiaa hyödyntävä kirjailija tietää tai kuten Frankfurtin kirjamessut, joka on rahoittanut aiheesta selvityksen.
Viimeksi kun loimme katsauksen tekoälyn kirjallisiin kykyihin, tulos oli suunnilleen sellainen, että esimerkiksi urheilutulosten ja pörssikurssien raportointiin valmennettu sovellus sopii kohtuullisen hyvin. Luova asiakirjoittaminen ja tarinoiden kertominen eivät oikein sujuneet.
Nyt The New Yorker -lehti kertoo melkoisesta edistyksestä tekoälyn soveltamisessa nimenomaan kirjoittamiseen. Teknologia on niin pitkällä, että eräs sovellus osaa kirjoittaa hyvin luontevasti jatkoa esimerkiksi Franz Kafkan tarinaan kun sille on syötetty parin kappaleen verran alkuperäistä tarinaa.
Edistysaskeleen takana on Yhdysvalloissa toimiva OpenAI-niminen yhtiö, jonka GPT-3 tekoälyteknologia on myös muiden sovelluskehittäjien käytettävissä. Kehitystä nopeutti melkoisesti kaksi vuotta sitten Microsoftin yhtiöön sijoittama miljardin dollarin panos. OpenAI kiitti rahasta ja lähti supertietokoneostoksille. Yhtiön hankkima tietokone on viiden tehokkaimman supertietokoneen joukossa koko maailmassa: 285 keskusyksikköä (CPU), 10000 grafiikkakiihdytintä (GPU) ja 400Gbs verkkoyhteys koneiden välillä. Kahden vuoden takaiseen teknologiaan verrattuna GPT-3:n päättelykyky on satakertaistunut.
Alussa mainitun kirjoittaa kuin Kafka -sovelluksen takana on kaksi kirjailijaa, jotka selvästi ymmärtävät jotain myös ohjelmoinnista. Heidän Sudowrite-sovellus on tarkoitus kaupallistaa esimerkiksi siten, että inspiraatiota tai muuta apua hakeva kirjoittaja voisi maksaa 15-20 dollaria kuukaudessa Sudowriten käytöstä. Sudowrite on yksi sovelluksista, joka on tehty nimenomaan GPT-3 tekoälyteknologian varaan.
Sudowriten kehittäjät vertaavat kirjoittamisen tilannetta kuvankäsittelyn ja 3D-mallien luomisen apuvälineisiin. Kuvankäsittelyssä on tehty ihmeitä jo vuosia Photoshopin avulla, videokuvien suhteellisen helposta väärentämisestä on viime aikoina puhuttu paljon (deep fake), mutta kirjoittajien apuvälineiden terävintä kärkeä on edelleen Word-tekstinkäsittelyohjelma.
The New Yorkerin artikkelin kirjoittanut kirjailija kokeili Sudowriten kykyjä usean kaunokirjan näytteillä. Sudowriten tuottama jatko tarinoille oli poikkeuksetta melkoisen hyvä. Kirjailijaraati päätyi arvioinnissaan lopputulokseen, että Sudowrite on aika lähellä aloittelevaa kirjailijaa tai opiskelijaa, joka painii esseen kirjoittamisen kanssa.
Voihan tässä käydä niin, että muutaman vuoden kuluttua kustannustoimittajilla ja oikolukijoilla on enemmän töitä kun heidän kykyjään vaaditaan säätämään kaikki kohdalleen julkaistavissa teksteissä. Sitähän he tekevät tälläkin hetkellä, mutta jos jatkossa tekstiä tuotetaan enemmän, ja osa siitä on algoritmin keksimää tarinaa.
Ehkä The New Yorker seuraavassa numerossaan kertookin tämän artikkelin tekoälystä (The Computers Are Getting Better at Writing) olleen tietokoneen kirjoittama?