Tavallinen internetin käyttäjä todennäköisesti arvelee olevansa keskimääräistä parempi tunnistamaan valeuutisen, mutta kuinka moni vaivautuu varmistamaan uutisten todenperäisyyttä? Tuskin kovinkaan moni, mutta tässä on huono uutinen heille, jotka asiaa päättävät penkoa: valeuutisen faktojen selvitysyritys viekin monen tavallisista netin käyttäjistä lopullisesti harhapoluille. Näin kertoo laaja Nature-julkaisussa esitelty tutkimus.

Tutkimus Online searches to evaluate misinformation can increase its perceived veracity (Hakukoneiden käyttö väärän tiedon tarkistamisessa voi lisätä vaikutelmaa tiedon todenmukaisuudesta) todellakin todistaa tavallisten ihmisten, joilla ei ole faktojen tarkistamiseen erityistä koulutusta, päätyvän usein väärään johtopäätökseen jos heidät laitetaan hakemaan todisteita valeuutisen todenperäisyydestä internetistä hakukoneen avulla. Yksinkertaistettuna Stanfordin, Central Floridan ja NYU yliopistojen tutkijat totesivat seuraavaa: kun ihmisille näytetään valeuutinen, ja heidän käsketään tutkimaan hakukoneiden avulla uutisen todenperäisyyttä, heidän johtopäätöksensä on noin 20% useammin, että uutinen on tosi kuin mikä heidän mielipiteensä oli ennen kohtalokasta faktojen tarkistusta.

Faktojen tarkistus menee siis helposti pahasti metsään hyvää tarkoittavilta kansalaisilta, jotka lisävaivan nähtyään voivat vielä julistaa koko maailmalle valeuutisen olevan totta esimerkiksi Facebookissa ja muussa sosiaalisessa mediassa.

Tuo voisi olla yksi selitys myös sille miksi ihmisiä ajautuu väärän informaation ja harhaisten salaliittoteorioiden poluille. Kuten psykologi Dan Ariely omakohtaisesti on kokenut (ja kirjoittanut siitä kirjan), aivan tavalliset järkevät ihmiset saattavat eksyä harhateille. Dan Ariely löysi psykologin tapaan syitä ihmisen taustasta. Hänen mukaansa tärkein vaikuttava tekijä väärän tiedon teille eksymisessä oli jokin suuri ihmisen elämää järkyttänyt tapahtuma, jolle haetaan selitystä milloin mistäkin.

Entä jos tämä kolmen yliopiston yhteinen tutkimus onkin valeuutinen? Tutkijat kertovat testanneensa faktojen tarkistusta viidessä vaiheessa: vaiheessa 1 oli 3006 osallistujaa, vaiheessa 2 oli 4252, vaiheessa 3 oli 4042, vaiheessa 4 1130 ja vaiheessa viisi 1677 osallistujaa. Vaiheita oli useita, jotta tutkijat pääsivät testamaan oliko uutisten tuoreudella vaikutusta, niiden aiheella merkitystä, ja he myös seurasivat osallistujien hakupolkuja. Osallistujien arviointi uutisen todenmukaisuudesta vääristyi kaikilla tavoilla mitattuna lähelle 20 prosentin tasoa hakukoneiden käytön jälkeen.

Tutkijoiden selitys ihmisten harhautumiseen valeuutisen todistamiseksi oikeaksi on loppujen lopuksi yksinkertainen. Nykyiset internetin hakukoneet toimivat suunnilleen niin, että ne ottavat annetut hakusanat ja katsovat millä sivulla on eniten vastaavia sanoja. Hienosäätöä toki tähän yksinkertaistukseen on paljon, kuten kuinka moni muu sivu linkittää tälle sivulle, tai onko sivulla jopa liikaa etsittyjä termejä.

Jos faktojen tarkastaja laittaa hakukoneen etsimään tietoa kopioimalla esimerkiksi valuutisen otsikon hakukenttään, hän saa juuri niitä tuloksia mitä käski koneen hakemaan: samansisältöisiä artikkeleita mitä alkuperäinen valeuutinen oli. Tarkastaja saa siis pääasiassa lisää valeuutisia, eikä suinkaan luotettuja, tarkistettuja tiedonlähteitä.

Toki tekoäly on ratkaisu tähänkin ongelmaan?

Ei ole tekoälystä tähän avuksi, vielä ainakaan. Tällä hetkellä eniten huomiota herättävät kielimalleihin perustuvat (LLM, Large Language Model) tekoälysovellukset perustuvat oppimisprosessiin, jossa algoritmille syötetään mahdollisimman suuri määrä kirjoitettua tekstiä. Usein se on verkkosivuilla julkaistua aineistoa ja kirjojen ja lehtien sisältöjä. Aineistossa on siis mukana niin valeuutiset kuin salaliittoteoriatkin, eikä tekoäly vielä mitenkään osaa erottaa faktaa fiktiosta.

Valeuutisten ja ylipäätään väärän tiedon levittämisen estämiseksi tai korjaamiseksi ei siis ole mitään helppoa ja halpaa korjaussarjaa. Unesco on niin huolissaan väärän tiedon jakelun riskeistä rauhalle ja vakaudelle, että pyytää valtioiden valtaapitäviä suojaamaan pääsyn oikeaan tietoon.

NiemanLab on julkaissut artikkelin, josta löytyy lisää yksityiskohtia tuloksista ja miten tutkimus tehtiin.