Erinomaisesti menestyneen The Economist Groupin pääjohtaja Andrew Rashbass myöntää olleensa väärässä. Vuonna 2005, jolloin Economist-lehti alkoi vyöryttää sisältöjään verkkoon, hän uskoi lukijoiden hakevan samaa sisältöä web-sivuilta kuin lehdestäkin. Tämä osoittautui lehden omissa lukijatutkimuksissa harhaluuloksi.
Halutessaan syventyä lukemaansa, ihmiset halusivat edelleen nojata taaksepäin ja nostaa sisällön silmiensä eteen. Näinhän olemme tottuneet aikakauslehden ja kirjan kohdalla tekemään. Tämä on alla olevan kuvan vaihe 1.
Economistin lukijatutkimus havaitsi, että Web-sivuilta lukiessaan monet ihmiset napsivat sisällön paloja sieltä täältä. He lukivat mielellään lyhyitä juttuja, mutta viettivät aikaa lehden sivuilla, koska siellä saattoi vaihtaa mielipiteitä muiden lukijoiden kanssa. Lukija nojaa eteenpäin lukiessaan verkkosivua PC:n näytöltä. Kuvan vaihe 2.
Kuvan vaihe 3 onkin sitten se mielenkiintoinen oivallus. Uusien tablet-laitteiden ja e-kirjojen lukulaitteiden myötä lukija voi taas nojata taaksepäin lukiessaan. Economist kutsuu ilmiötä Taakse Nojaaminen versio 2.0:ksi (Lean-Back 2.0). Lehdessä on vankka usko, että tässä on nyt sekä yleisön käyttökokemus että kustantajan liiketoimintamalli kohdallaan tulevaisuutta varten.
Economist-lehden painetun tuotteen levikki on 1.5 miljoonaa ja digitaalisen lehden levikki 100 000. Käytännössä noin vuoden aikana lehti on saanut merkittävän maksavan lukijakunnan digitaaliselle tuotteelleen.