Litzen toimi Turun yliopiston kulttuurihistorian professorina kymmenkunta vuotta lähinnä 1980-luvulla. Käytännössä hän oli ko. ajan paljolti virkavapaalla ja suurimman osan muusta työurastaan hän on tehnyt arkistolaitoksen palveluksessa.

Professorina Litzen julkaisi lähinnä yhden suomalaisen paikallishistorian, jonka merkitys maailman kulttuurihistorian tutkimukselle lienee vähäinen. Itse oppiaine oli jo silloin täyttä sekametelisoppaa eikä ole muuksi muuttunut.

Ilmeisesti professurius ei inspiroi tai ajallisesti mahdollista tutkimista, sillä vasta eläkkeellä jo 1933 syntynyt Litzen on julkaissut teoksen, josta näkee, että kyllä hän kulttuurihistoriansa todella hallitsee.

Professorina Litzen oli kuuluisa loistavista luennoistaan ja peräti sujuvaa on hänen tekstinsäkin.

Vielä paljon painavampaa on kuitenkin hänen sanomansa. 400 sivussa Litzen käy läpi Rooman keisarikunnan ja kristinuskon kolme ensimmäistä vuosisataa ja niistä syntyneen kokonaisuuden, joka on aatteitten ja ideoitten tasolla vaikuttanut eurooppalaiseen ajatteluun näihin päiviin asti.

Kirja tuo suomalaiselle lukijalle paljon konkreettista valaistusta moniin epämääräisiksi jääneisiin käsitteisiin. Ydinsanoma liene se, että Rooma ja kristinusko eivät olleet vihollisia vaan elivät symbioosissa. “Antakaa siis keisarille se, mikä keisarille kuuluu.”

Minua paljon pätevämpi kriitikko arvostelee http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=1540 kirjaa siitä, että otsikkoonsa “Tie Nikeaan” teksti suhtautuu horjuvasti, ts. mukana on otsikon kannalta irrelevanttia materiaalia.

Itse ymmärsin kirjan synteesiksi 300 vuoden ajalta, jolla vain on em. nimi. Sillä tulkinnalla tosin kirjan viimeiset kymmenet sivut ovat taasen turhan yksityiskohtaista kuvausta keisari Konstantinuksesta.

Litzen on kirjoittanut todella merkittävän kirjan!