Kirjan aiheena monikulttuurisuus: kun arvostamme omaa kulttuuriamme, voimme myös hyödyntää monikulttuurisuutta työssämme

Monikulttuurisuus vastaan yhden oikean kulttuurin idea on aihe, jonka asiantuntija jokainen uskoo olevansa. Konsultti, tietokirjailija Aila Wallin on hankkinut asiasta käytännön tietoa asumalla ulkomailla, tutkimalla ja tekemällä työnohjausta työpaikoilla . Hyvää palautetta saaneessa kirjassaan Monikulttuuriosaaminen – Uudistuvan työyhteisön valttikortti Aila Wallin kertoo miten työelämässä voidaan hyötyä erilaisten kulttuurien osaamisesta. Seuraavassa hän kertoo miltä uusi maahanmuuttoaalto hänestä näyttää.
team of office workers
Näemme televisiossa jatkuvasti kuvia maahan saapuvista ihmisistä, joilla on toisenlainen kulttuurinen tausta. Mikä sai sinut kiinnostumaan kulttuurien kohtaamisesta nimenomaan työpaikoilla?

Sain kipinän aiheeseen johtamistaidon opintojeni aikana 2000-luvun alussa. Jäin pitkäksi ajaksi miettimään erilaisuuden ja samanlaisuuden tasapainoa sekä etno sentrisyyden yleisyyttä: miksi näemme asioiden arvon ja oikeellisuuden niin voimakkaasti vain omasta näkövinkkelistämme?

Varsinaisen herätyksen koin kuitenkin asuessani itse ulkomailla. Koin siellä paitsi kulttuurisen sopeutumisen kaikki iloiset ja hankalat vaiheet, kuten myös sen miten eri tavalla omaan ja vieraaseen kulttuuriin voi suhtautua.

Palattuani Suomeen ajattelin, että minun on syytä hyödyntää työyhteisöjen parissa kaikkea ulkomailla oppimaani – etenkin kun poissa ollessani suomalaiseen työelämään oli alkanut virrata työvoimaa muista kulttuureista . Mutta varsinkin tänä syksynä monikulttuurisia teemoja sisältävälle koulutukselle on ollut kysyntää niin suorittavalla tasolla kuin esimiestasollakin.
Kirja: Monikulttuuriosaaminen, Aila Wallin
Olet asunut maissa, joihin muuttaa moninkertainen määrä vierasmaalaisia Suomeen verrattuna. Mitä Suomi voisi oppia näistä ja muista runsaasti maahanmuuttajia vastaanottavista maista?
Opittavaa meillä on paljon – kuten myös poisopittavaa. Onneksi olemme toistaiseksi välttyneet pahimmilta ristiriidoilta. Meidän ei pidä tehdä samoja virheitä kuin niissä maissa, joissa tänä päivänä on suuria ongelmia integroinnissa. Tärkeintä on avoin keskustelu, jossa sallitaan myös kriittiset näkökulmat.

Esimerkiksi australialaisten tiukkaa maahanmuutto- ja assimilaatiopolitiikkaa arvostellaan paljon, ja syystäkin. Minusta siinä on hyvää kuitenkin se, että he eivät ole lähteneet ”antaa kaikkien kukkien kukkia vapaasti” – linjalle, vaan ovat onnistuneet integraatiossa ja monimuotoisuutensa säilyttämisessä paremmin kuin monet muut maat, jotka korostavat rajatonta suvaitsevaisuutta.

Vaikka siellä ulkomaalaisiin kohdistuukin käytännön elämässä omahyväisyyttä ja vieroksuntaa, varsinainen vastakkainasettelu on kuitenkin aika vähäistä.

Singapore taas on mielestäni hyvä esimerkki siitä, miten moninaisuutta voi pitää rikkautena. Siellä todella pyritään etnisten ryhmien ja uskontojen harmoniseen rinnakkaiseloon korostamatta kulttuurisia eroja. Poikkeukselliseksi Singaporen tekee kuitenkin sen historia ja pieni maantieteellinen alue, jossa yhteiskunta on helpommin hallittavissa. Ja toki sielläkin piilee jännitteitä etnisten ryhmien välillä . Onkin tärkeätä ymmärtää, että niiltä ei voida missään kokonaan välttyä.

Minusta tärkeintä mitä voimme oppia sekä onnistuneista että vähemmän onnistuneista yhteiskunnista on, että pidämme omaa kulttuuriamme, toimintatapojamme ja jopa sitä kuuluisaa kansanluonnettamme riittävässä arvossa. Emme luovu niistä heti, kun huomaamme jonkun toisen toimivan eri tavalla, vaan tiedostamme sen hyvän, mikä meissä on. Sen kautta on helpompi arvostaa myös muita, ja aivan vieraita ihmisiä.

Mikä on yrityksen tai julkishallinnon organisaation tärkein askel, jotta työyhteisö löytää monikulttuurisuudesta menestystekijän toiminnalleen?

On lähdettävä rohkeasti avaamaan erilaisuutta ja moniäänisyyttä ja etsimään sitä kautta yhteistä uutta – samalla korostaen yhteisyyttä ja samanlaisuutta.

Tällä hetkellä monessa työyhteisössä – jos nyt ei aivan pelätä – niin ainakin vältellään kulttuuristen erojen esiin nostamista. Asioiden käsittelyn ajatellaan aiheuttavan pahaa mieltä, kaaosta ja konflikteja.

Niiden sietämiseen ja hallintaan esimiehet ja yhteisöt tarvitsevat tukea sekä organisaation sisällä että koulutuksen kautta. Tällaisen prosessin kautta lisääntyy sekä keskinäinen kunnioitus että toiminnallinen tehokkuus.

Kirja: Monikulttuuriosaaminen, Aila Wallin
Katso lisää tietoa kirjasta Monikulttuuriosaaminen ja lue ilmaiset näytteet.


Facebooktwitterredditpinterestmail

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *


CAPTCHA Image