Tag Archives: sotahistoria

Koska toinen maailmansota alkoi ja kuinka moni siinä kuoli?

2018-04-13

Artikkelin kirjoittaja Juha Vahe on julkaissut useita sotahistoriaa käsitteleviä kirjoja, joista uusin on Sotataidon mestareita.

Korean sodan muistomerkki, Washington DC

Sodan alku

Sodan sanotaan alkaneen 1.9.1939, jolloin Saksa hyökkäsi Puolaan. Tätä päivämäärää voi kritisoida siinäkin mielessä, että Puolan valtaus kesti vain parisen viikkoa ja sen jälkeen suurvallat Euroopassa pidättäytyivät merkittävistä sotatoimista aina kevääseen 1940 asti. Ranskakin vallattiin nopeasti ja varsinaiset suurtaistelut alkoivat vasta kesäkuussa 1941 Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon.

USA:ssa sanotaan sodan alkaneen joulukuussa 1941 sillä varauksella, että Euroopassa sota oli alkanut jo aikaisemmin. Tämä ilmaisu on peräti kyseenalainen, koska USA oli aseistanut Englantia jo 1940 lähtien. Kaikkein suurin ongelma on kuitenkin siinä, että Japani oli vallannut Mantšurian 1931, Espanjan sisällissota oli käyty 1936 – 1939 ja Japanin ja kansallisen Kiinan eli Kuomingtangin välillä oli käyty suursotaa 1937 lähtien. Viime mainitussa sodassa Japanilla oli aseissa yksi ja Kiinalla kaksi miljoonaa miestä. Wikipedia laskee maailmansodan tappiot alkaen vuodesta 1937, jota täytyy mielestäni pitää oikeana alkuajankohtana.

Tappiot

1960-luvun alussa Otavan Iso tietosanakirja ilmoitti sodan tappioiksi 50 miljoonaa henkilöä. Kuitenkin jo tähän ilmoitukseen on lisätty alaviitteenä, että NL:n tappiot voisivat yksinään olla jopa 40 miljoonaa. Siihen nähden on erikoista, että vielä nykyäänkin tappioitten miniminä pidetään usein vain 60 miljoonaa. Oman käsitykseni mukaan tappiot ovat n. 100 miljoonaa ja perustelen sitä seuraavasti.

1) NL ilmoitti tuhonneensa ”fasisteja” sellaisen määrän, että Saksalla liittolaisineen ei sellaista määrää asevoimissa edes koskaan ollut. Kyseessä ei välttämättä ollut NL:n liioittelu, sillä pelkästään Saksan asevoimissa palveli noin miljoona neuvostoliittolaista. Tämän väen kohtalo oli armoton, koska jo pelkät sotavangitkin NL siirsi sodan jälkeen Saksasta omille vankileireilleen.

Varsinaisten vihollisen riveissä palvelleitten henkilöitten lisäksi oli runsaasti ihmisiä, jotka katsoivat yhteiskunnan toimivuuden kannalta välttämättömäksi pysyä tehtävissään esim. hallinnossa tai tuotannossa ja siten jonkun mielestä välillisesti hyödyttää vihollista. Lopuksi oli henkilöitä, joita vain epäiltiin yhteistyöstä. Nämä kysymykset liittyvät tietysti kaikkiin miehitettyihin maihin.

2) Japania pakeni kodeistaan noin 100 miljoonaa kiinalaista. Tätä lukua täytyy pitää viitekehyksenä arvioitaessa kiinalaisten tappioita, jotka nousevat siis kymmeniin miljooniin kuolleisiin. Kiinalaisten lukuja ei kukaan ole halunnut tutkia. Japani on kiistänyt sotarikoksensa melko tarkkaan ja Kuomingtangin harjoittama vastaterrori Japanin ”kannattajia” (siis esim. pakkotyössä olleitten perheenjäseniä) vastaan katsotaan Kiinassa heidän omaksi asiakseen, jota ulkomaalaisten ei sovi tutkia.

Japani piti Kiinassa hallussaan lähinnä vain kaupunkeja ja suoritti maaseudulle ryöstöretkiä ottaakseen haltuunsa tai tuhotakseen viljaa ja vangitakseen väkeä pakkotyöhön ja naisia myös seksiorjiksi, joista kaikista pidettiin sellaista huolta, että loppuun käytettyinä ihmiset kuolivat. Sama ilmiö toistui muilla Japanin miehittämillä väkirikkailla alueilla, jotka eivät olleet edes itsenäisiä valtioita, siis. esim. Ranskan Indokiina ja Hollannin siirtomaat eli mm. myöhempi Indonesia. Näitten alueitten tappioista on mahdoton saada tietoa, koska kunnollista hallintoa ei ollut olemassakaan.

3) Jossain mitassa täytyy edellyttää, että aluetta hallitseva osapuoli myös vastaa väestön hyvinvoinnista. Japani laiminlöi tätä erittäin räikeästi ja takavarikoi jo valmiiksi nälänhädästä kärsiviltä alueilta viljaa käyttäen sitä paitsi elintarvikkeena, myöskin maaöljyn puuttuessa biopolttoaineena. Esim. pelkästään Jaavalla kuoli yli 2 miljoona ihmistä nälänhädässä pelkästään 1944 – 45. Vertailun vuoksi todettakoon, että Maon epäpätevä hallinto oli ainakin välillisesti (mm. nälänhädät) vastuussa 40 – 70 miljoonan ihmisen kuolemasta ja Stalinin hallinto ehkä vain hiukan pienemmästä määrästä.

Todettakoon myös, että ainakin joissain tapauksissa suomalaisissa sankarihaudoissa on myös sellaisia sotilaita, jotka kuolivat asepalveluksessa saamaansa sairauteen, esim. tuberkuloosiin.

Lopuksi

Edellä oleva on esimerkki siitä, miten epävarmoja monet tiedot ovat, miten yksipuolista on USA:n ja Länsi-Euroopan osuuden korostaminen ja miten turhaa on monen besserwisserismi. Jos olisin alussa sanonut sodan syttyneen 2.9.1939, sitä olisi pidetty pahana virheenä, vaikka kokonaisuuden kannalta sellainen detalji on jokseenkin merkityksetön.

Yksipuolisuudesta käy esimerkiksi vaikkapa se, että elokuvan ”Pelastakaa sotamies Ryan” yms. vaikuttamana Omaha Beachin tappiot taitavat olla monelle suomalaiselle tutumpia kuin ohessa oleva kuva, joka on kaiken lisäksi täyttä totta, eikä mitään elokuvan fiktiota.

En tässä yhteydessä pohdi sodan päättymisen ajankohtaa, mutta on selvää, että sota synnytti valtatyhjiöitä, joissa sota jatkui lähes keskeytyksettä esim. Kiinassa ja monissa siirtomaissa.

Sotataidon historia kirjan kansikuvaJuha Vahe: Sotataidon mestareita.

veteraanien muistolaatta Raisio
Kuvan lähde: JV: Maskun historia II, 1991.

Lähteitä:
EnWikipedia: II WW casualties ja Total number of victims.
Gehlen, Reinhard: Muistelmat, 1971, s. 117 – 138.
Hastings, Max: Retribution: The Battle for Japan, 1944-45, 2008, passim.
Muller-Hillerbrandt, Burkhart: Das Heer, passim.

Kirjojen lukeminen edesauttaa peleissä menestymistä

2016-10-28

Perinteisiä ja verkkopelejä on monenlaisia, mutta on joitakin pelejä, joissa oikeasta tiedosta on apua. Trivial Pursuit tulee monelle ensimmäisenä mieleen pelinä, jossa yleistiedon nippelitiedolla ja arvaamalla saattaa pärjätä pitkälle.

Hieman vaikeampaa menestyminen voi olla pelissä, jossa keskitytään rajattuun aihealueeseen. Silloin täytyy oikeasti tietää asiasta jotain, koska kysymykset ovat yksityiskohtaisia. Otetaan esimerkiksi historia (käytännössä mahdottoman laaja aihe) tai siitä rajattu aihe sotahistoria (vieläkin erittäin laaja, mutta hallittavissa).
Napoleon
Älypää-palvelussa on sotahistoriaa käsittelevä peli, tai paremminkin visa, jota voi kokeilla tästä: alypaa.com/yhteisot/pelit/Sotahistoria

Vinkki: tässä muutama kirja, joiden lukemisesta on apua pelissä menestymiselle.
Sotataidon historia kirjan kansikuva
Sotataidon mestareita
Kansainvälisten suhteiden käännekohtia
Talvisota

Kirjailija kertoo mitä radiolla, NATOlla, musketeilla ja Moltkella on tekemistä toistensa kanssa

2016-09-05

Historiasta ja taloudesta usein kirjoittanut tietokirjailija Juha Vahe lähestyy uudessa kirjassaan sotahistoriaa erittäin mielenkiintoisesta näkökulmasta: miten taitavia johtajia kuuluisat sotapäälliköt todella olivat? Yhteiskunnan ja kunkin aikakauden uuden teknologian kehityksen hyödyntäminen näyttävät olleen avainasioita, mutta monta muutakin vaikuttavaa tekijää on mukana. Seuraavassa kirjailija itse kertoo kirjansa Sotataidon mestareita taustoista.
juha vahe, tietokirjailja
Kuka mielestäsi lopulta on se sotataidon mestari jos vain yhden saat nimetä?

Preussilainen yleisesikuntaupseerikoulutus loi periaatteita, joihin sopisi tutustua vaikkapa suomalaisissa yrityksissä. Tehtävän annossa annettiin vain tavoite, ja sen saavuttaminen jätettiin alaisten ratkaistavaksi. Aloitteellisuuden puutteesta voitiin rangaista, muttei siitä, että aloitteellisuus johti väistämättä myös virheisiin. Jos tämän ajattelun isäksi saa nimetä vain yhden henkilön, hän on Moltke vanhempi (kirjan kannessa vasemmalla alhaalla).

Mikä on ollut tärkein teknologinen kehitysaskel sodankäynnissä viimeisen 300 vuoden aikana?

Radio. Kun britit lähettivät laivasto-osaston Falklandin saarille 1980-luvun alussa, laivasto-osastoa komennettiin 13 000 kilometrin päästä Lontoosta. Laivasto-osaston mukana ei ollut edes kaikkien voimien yleiskomentajaa.

Kaikilta osiltaan tekninen kehitys ei kuitenkaan ole ollut kovin merkittävää. Samaisessa Falklandin sodassa brittijalkaväki marssi kuten sotilaat ovat tehneet tuhansia vuosia.

Historian kulusta ei aina ole yhtä ja samaa käsitystä kaikilla tutkijoilla, mutta varsin pitkään esimerkiksi musketeista on julkaistu virheellistä tietoa. Mikä tähän on syynä?

Suomi on niitä harvoja maita, jossa upseerit aloittavat alokkaina ja etenevät siitä aliupseerikoulutuksen kautta korkeampiin tehtäviin. Kovin monessa maassa upseerit koulutetaan miehistöstä erillään ja tämä on selvä sääty-yhteiskunnan jäänne. Vasta toisessa maailmansodassa USA:n armeijassa alettiin pohtia, ampuvatko sotilaat taistelussa todella kohti vihollista ja tuloksena oli, että näin tekee vain selvä vähemmistö. Tätä havaintoa on alettu soveltaa historiantutkimukseen vasta viime vuosikymmeninä.

Miksi kirjasi aihe on rajattu juuri 1700-luvulta nykyaikaan?

Kirjan sisällön ajallinen rajaus on taannut sen, että itse aiheesta tiedetään aika paljon aika luotettavasti. Ero on kovin suuri esimerkiksi siihen, kun antiikin historioitsija Herodotos väitti persialaisia sotilaita olleen yli 2000 vuotta sitten 2,5 miljoonaa. Sellaista joukkoa ei olisi ikimaailmassa pystytty huoltamaan – ei edes kymmenesosaa tuosta luvusta.

Länsimainen sotahistoria 1700-luvulta nykypäiviin tunnetaan suhteellisen luotettavasti. Asiaa on auttanut se, että jo 1700-luvun lopulta lähtien tavalliset rivimiehetkin kirjoittivat kirjeitä lähimmäisilleen. Ihmisten vaikuttimet on myös helpompi ymmärtää mitä lähempänä nykyaikaa ollaan. Antiikin aikana sotatoimet voitiin keskeyttää, koska uhrieläinten sisälmyksiä tutkineet papit ilmoittivat jumalten suuttuneen. Tällaisia perusteluita ei ole länsimaissa esitetty viimeisinä vuosisatoina!

Kirjan lukija saa itse muodostaa mielipiteensä Suomesta ja NATOsta, mutta miten itse näet Suomen aseman NATOn suhteen?

Suomen historian kirjoitusta on vuosikymmeniä rasittanut merkillinen ajatus siitä, että talvisota olisi jotenkin ollut Suomen syytä. Samalla tavalla pelätään, että NATOon liittyminen ärsyttäisi Venäjää. Kuitenkin NATO on vain Suomen oma päätös, johon naapurit saavat sopeutua. Toisaalta NATOssa minua vaivaa sama asia kuin EU:ssa: isot maat päättävät ja pienet maat enintään vikisevät!

Mitä aiot kirjoittaa seuraavaksi?

Olen jo tähän mennessä saanut kiitettävästi tilaisuuksia esittää kantani moniin talouden ja historian asioihin. Wikipediassa on lista aiemmasta tuotannosta. Juuri nyt ei ole mitään isompaa kirjoittamisen tarvetta.

Sotataidon historia kirjan kansikuva
Lisää tietoa kirjasta Sotataidon mestareita – Teollistuvan yhteiskunnan sotahistoriaa 1700-luvulta nykypäiviin

Näytesivuja kirjan sisällöstä:

sotataidon mestareita, sisältönäyte

sotataidon mestareita, näyte kirjan sisällöstä

Kirjailijan talousaiheinen blogi löytyy Piksu.net-palvelusta.

Kirja Sotataidon mestareita tarkastelee sotapäälliköiden taitoja yhteiskunnan kehitystä vasten

2016-08-27

Tietokirjailija Juha Vahe on kirjoittanut jo 10 kirjaa historiallisista aiheista, mutta hänen yhdestoista kirjansa yhdistää jännittävällä tavalla sotahistorian, armeijan johtamisessa vaadittavat taidot ja yhteiskunnan kehityksen sotateknologian kautta 1700-luvulta lähtien. Sotataidon mestareita on paitsi kiintoisa katsaus monen kuuluisan sotapäällikön todellisiin johtamistaitoihin niin myös melkoinen länsimäisen sivilisaation viimeisen 300 vuoden kehityksen tarina.
Sotataidon historia kirjan kansikuva

Lisää tietoa kirjasta, hinnat ja saatavuus.

Näin kirjailija kertoo Johdanto-luvussa teoksesta:

“Yleensä sotilaitten korkein motiivi on toimia sotilasyhteisön jäsenenä. Jäsenyyden korkein aste on oletus siitä, että taistelutoverit ovat valmiita riskeeraamaan ja jopa tietoisesti uhraamaan oman henkensä tovereittensa puolesta ja on itse valmis samaan.

Sotalaitoksiin liittyvät ylevät periaatteet eivät kuitenkaan saa ummistaa silmää siltä, että suuret uhraukset ovat usein turhia. Vaikka monet sotilaat palvelivat uhrautuvasti brittien asevoimissa molemmissa maailmansodissa, niitten jälkeen maa menetti siirtomaa-asemansa. Samoin kävi Neuvostoliitolle, joka voitti toisen maailmansodan valtavin tappioin, mutta tuhoutui valtiona lopulta kokonaan. Toisen maailmansodan hävinneet Saksa ja Japani ovat puolestaan sodan jälkeen menestyneet erinomaisesti. Ne ovat rauhan oloissa voittaneet sen minkä sodassa hävisivät ilman, että yhdenkään sotilaan on tarvinnut kaatua taistelussa.

Tässä kirjassa keskitytään ns. länsimaiseen sotataitoon (millä tarkoitetaan Euroopassa syntynyttä sotataitoa) 1700-luvulta nykyaikaan. Ratkaisuun on selvä syy. Juuri tämä lännen käyttämä sotataito otettiin käyttöön vähitellen koko maailmassa.”