Euroopan komissio arvioi digitaalisen talouden kasvavan seitsemän kertaa yleistä talouden tasoa nopeammin tulevina vuosina. Siinä missä ihmiset, tavarat ja raha voivat liikkua vaivatta EU-maasta toiseen, digitaaliset tuotteet eivät läheskään aina ole liikuteltavissa maasta toiseen. Komissio onkin tarttunut asiaan ja esittää vuoden 2013 aikana tehtäväksi kuuden kohdan toimenpidelistaa digitaalisen markkinan toiminnan edistämiseksi.
Euroopan komission ehdottamat toimenpiteet digitaalisten tuotteiden markkinan toiminnan edistämiseksi ovat seuraavat.
A) Digitaalisten tuotteiden siirrettävyys yli rajojen. Kuluttajien, jotka laillisesti ovat hankkineet digitaalisia sisältötuotteita yhdessä jäsenvaltiossa (esimerkiksi musiikkia, kirjoja tai videoita), voi olla vaikea käyttää hankkimaansa tuotetta toisessa jäsenvaltiossa. Ongelma on tuotteiden maantieteellinen copyright-suoja.
B) Käyttäjien itsensä luoma sisältö. Joka minuutti internetin käyttäjät tallettavat keskimäärin 100 videota ja yli 150 000 valokuvaa verkkopalveluihin. Joskus näissä käyttäjien itse luomissa teoksissa on käytetty aiemmin julkaistua sisältöä (esimerkiksi kotivideo, jonka taustalla soi musiikkikappale). Käyttäjien on vaikea tietää, vaatiiko sisällön käyttö lupaa, ja jos vaatii niin miten luvan saa.
C) Tekstin ja datan suurimittainen analysointi (data mining). Varsinkin tieteellisessä tutkimuksessa käytetään usein automatisoituja tekniikoita tiedon analysointiin. Sen lisäksi, että tiedon saantiin tarvitaan lupa, jokaiselta oikeuksien haltijalta tarvitaan lupa analysoinnissa käytettävien töiden kopiointiin ja muokkaukseen.
D) Yksityisen kopioinnin korvaukset. Kahdellakymmenellä jäsenvaltiolla on kansallinen lainsäädäntö, milla verotetaan tuotteita joilla voi tehdä digitaalisia kopioita. Tästä syystä näiden tuotteiden hinnat vaihtelevat paljon eri maissa. Laitevalmistajat moittivat järjestelmää yhä tiukemmin, kun oikeuksien haltijat puolestaan tukevat sitä voimakkaasti.
E) Riittämätön audiovisuaalisten tuotteiden (kuten elokuvien ja TV-ohjelmien) saatavuus yli rajojen. Näiden sisältöjen saatavuutta verkossa on parannettava. Näihin ongelmiin otettiin kantaa vihreässä paperissa (Green Paper), jolle on luvassa jatkoa vuonna 2013.
F) Euroopan kulttuuriperintö tulisi olla kansalaisille paremmin saatavilla. Vaikka copyright-menettely sisältää poikkeuksia kulttuuriperintöä hoitaville instituutioille (kuten arkistoille, kirjastoille, gallerioille ja museoille), jäsenvaltiot toteuttavat niitä eri tavoin. Tästä johtuen monet työt pysyvät instituutioiden kätköisssä. Vain 15% Euroopan filmihistoriasta on tällä hetkellä kansalaisten saatavilla.
Erinomaisen tärkeisiin asioihin on komissio puuttumassa. Toivottavasti vuonna 2013 asioille tapahtuu jotakin.
Asiasta kertoi The Next Web.