Miten monta kertaa olenkaan kuullut tuhahduksen: eiväthän nuoret edes lue kirjoja – he ovat täysin turmeltuneita. Väärin. Miten kävi kun Harry Potter –kirjasarja ilmestyi? Se virkisti maailman kirjamyyntiä ja sai nuoret jonottamaan jokaista uutta teosta kirjakauppojen ulkopuolella. Nuorille sattuu vain olemaan mediatuotteita tarjolla niin runsaasti, että he tarttuvat kirjaan silloin kun oikea tuote on oikeaan aikaan, oikeaan hintaan tarjolla oikeassa paikassa. Tässä tarina Ruotsista.
Ruotsin suuri jalkapallotähti Zlatan Ibrahimovic julkaisi vuoden 2011 lopulla (nuoresta iästään huolimatta) elämänkertateoksen Jag är Zlatan. Kirja oli välitön jättimenestys.
Urheilufanit ostivat kilvan kirjaa, mutta he halusivat myös lainata sitä Ruotsin kirjastoista. Ensimmäisen kahden viikon aikana paperikirjaa lainattiin 20 kertaa Tukholman kaupunginkirjastosta. Ei kuulostaa kovin suurelta menestykseltä. Eikä painettu kirja sitä kirjastossa ollutkaan, vaan e-kirja.
Zlatanin elämänkertaa lainattiin nimittäin 1000 kertaa pelkästään Tukholman kirjastosta kahden ensimmäisen viikon aikana.
Tämä pelästytti osan ruotsalaisista kustantamoista, jotka asettivat kolmen kuukauden karenssin e-kirjojen saatavuudelle kirjastoista. Kun uusi teos ilmestyy painettuna tuotteena kauppoihin ja kirjastoihin, e-kirjana sen saa kirjastosta lainata vasta kolmen kuukauden kuluttua.
Vastaavia lukuja Zlatanin kirjan kanssa on tilastoitu Jan Guilloun syksyllä 2011 ilmestyneestä teoksesta Brobyggarna. Tukholman kaupunginkirjasto on lainannut paperikirjaa 63 kertaa ja e-kirjaa 1089 kertaa.
Ruotsissa kirjastolaitos toimii kustantamojen ja kirjailijoiden suhteen reilummin kuin Suomessa. Ruotsissa kirjasto maksaa jokaisesta lainatusta e-kirjasta 10-18 kruunua. Summan jakavat kirjailija, kustantaja ja e-kirjoja kirjastoille jakeleva yhtiö.
Asiasta raportoi Dagens Nyheter.
Tämähän on epäsuoraa (eikä edes kovin epäsuoraa) yhteiskunnan tukea kirjallisuudelle. Järjestelmän etuna on, että tekijät saavat luomastaan sisällöstä korvauksen myös silloin kun kansalaiset lukevat teoksia ilmaiseksi. Se saattaa vähentää piratismia jos kirjastot pystyvät tarpeeksi nopeasti tarjoamaan hittikirjat kansalaisille e-kirjoina. Lisäksi valintojaan vapaasti tekevät lukijat ohjaavat sitä kenelle lainauskorvaukset tilitetään eikä mikään omalla logiikallaan toimiva instituutio tai virkamies ohjaile rahavirtaa.
Tarinan opetuksia on oikeastaan kaksi. Harvoin kirjoihin tarttuvat ihmiset saa lukemaan kun oikea sisältö kohtaa heidät oikeassa paikassa. Tänä päivänä se tarkoittaa yhä useammin verkkoa ja e-kirjaa. Toinen opetus on Suomen kirjastolaitosta koskeva, jonka valtavaa budjettia voitaisiin käyttää kuten Ruotsissa kaikki osapuolet huomioonottaen.