Sanomalehtien levikki laskee ja mainosrahatkin ohjautuvat yhä enemmän sähköisiin medioihin kuten televisioon ja Internetiin. Ei ihme, että lehden sisällön tarjoaminen ilmaiseksi netissä närästää monia lehtitaloja ja verkkolehden muuttamista maksulliseksi harkitaan tai kokeillaan. Vaihtoehdot eivät kuitenkaan ole vain kaikki (ilmaiseksi nettiin) tai ei mitään, vaan jälleen on kehitetty uusi malli uutisilla rahastamiseen netissä.

Tähän mennessä käytettyjä malleja ovat ainakin:

A) Sisältö jaetaan ilmaiseksi Internetissä. Lehti saa tuloja mainoksista ja mahdollisista muista lähteistä, kuten tapahtumista, painotuotteista ja muista tuotteista. Esimerkiksi elektroninen näköislehti voi silti olla maksullinen.

B) Kaikki Internetissä julkaistu sisältö asetetaan maksulliseksi. Lehti täytyy tilata tai maksaa päivä- tai kuukausimaksu verkkolehden lukemisesta. Esimerkiksi lehtikeisarina tunnettu Robert Murdoch kokeilee parhaillaan Englannissa muutamalla lehdellä, kuten The Times-sanomalehdellä, miten lukijat suhtautuvat maksulliseen verkkolehteen. Ainakin alku oli takkuinen ja The Times menetti suuren osan ei-tilaaja-lukijoistaan.

C) Pieni osa sisällöstä tarjotaan ilmaiseksi, mutta pääosa sisällöstä löytyy maksullisesta verkkolehdestä. Esimerkiksi New York Times suunnittelee mallia, jossa muutama artikkeli kuukaudessa olisi luettavissa ilmaiseksi, mutta kun ne on luettu, lukijan täytyy ostaa pääsy verkkolehteen päiväksi tai kuukaudeksi. Tätä mallia ovat menestyksekkäästi soveltaneet pitkään ainakin Financial Times ja Variety-lehdet.

D) Lehti paketoi sisältönsä maksulliseksi tietokonesovellukseksi. Tämä malli yleistyi Apple iPad-laitteen tultua markkinoille, koska iTunes ja iBooks-kaupoista on totuttu lataamaan paitsi ilmaisia, myös maksullisia sovelluksia. Esimerkiksi Helsingin Sanomat on tehnyt ladattavan iPad-sovelluksen ja omat sovellukset muutamalle älypuhelimelle.

Eikä tässä kaikki. Mitäs sanoisit uutispalvelusta, joka kerää uutisia olemassa olevista lehdistä ja tarjoaa juuri sinulle räätälöidyn verkkolehden? Siis vielä yksi malli:

E) Ongo-tyyppinen palvelu, joka tekee jokaiselle lukijalle hänen mieltymystensä mukaisen lehden olemassaolevista verkkolehdistä. Ongo on 7 dollaria kuukaudessa maksava palvelu. Se kerää uutisensa sovituista verkkolehdistä, kuten New York Times ja Financial Times. Uutisotsikot ja itse artikkelit luetaan Ongo-palvelussa eikä uutisen alunperin julkaisseen lehden sivulla. Käyttäjälle varsin mukavaa, mutta uutisen tuottaja joutuu varmasti harkitsemaan saadun korvauksen ja mahdollisesti menetetyn brändiarvon tasapainoa.