Suomalaisilla on monenlaisia harhaluuloja brittiläisestä ruokakulttuurista, kiinalaisesta politiikasta ja espanjalaisesta arkielämästä. Todennäköisesti Suomeen matkaavilla turisteilla on myös vankkoja uskomuksia suomalaisesta luonnosta, vaiteliaista ihmisistä ja kulttuurista. Kertomalla seuraavat kymmenen asiaa Suomessa vierailevalle tuttavallesi teet hänen matkastaan hieman sujuvamman.
1. Poro ei ole Suomen kansallisruoka. Sen sijaan Lapin alueella (Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosassa) poro on niin jokapäiväinen ruoka, että sitä lohen ohella voisi kutsua Lapin lähiruuaksi. Esimerkiksi Helsingissä poroa on ruokalistalla vain niissä harvoissa ravintoloissa, jotka ovat erikoistuneet Lapin ruokiin. Poronkäristys voi olla riistan makuun tottumattomalle vieraalle outo kokemus, mutta hyvin laitettu savuporo saa yleensä jokaisen lihansyöjän hyväksynnän – jollei hänellä ole Petteri Punakuono -syndroomaa. Vinkkejä Helsingin nähtävyyksiin ja ravintoloihin löydät lataamalla tämän kirjan.
2. Shekit on syytä jättää kotiin, jos jollakulla sellaisia vielä on käytössä. Debit- ja/tai credit-kortti, jossa on mikrosiru (Chip Card) ja käteiset Eurot ovat Suomessa käypää valuuttaa. Ei dollareita, kiitos. Kätevimmin rahanvaihto onnistuu Forex-rahanvaihtopisteissä tai nostamalla seteleitä kortilla pankkiautomaatista. Suomen hintataso on aavistuksen muita Pohjoismaita edullisempi, mutta Keski- ja Etelä-Eurooppaa hieman kalliimpi. The Economist –lehden käyttämä Big Mac –indeksi on kätevä tapa vertailla eri maiden hintatasoa. Suomessa Big Mac ateria maksoi 6,50 Euroa vuonna 2015.
3. Suomen mobiiliverkot ovat länsimaiden kattavimpien, edullisimpien ja nopeimpien joukossa. Matkapuhelimen verkkovierailun (roaming) kulut voi välttää ostamallaesimerkiksi R-kioskilta pre-paid SIM-kortin puhelimeen. Erityisesti älypuhelimet käyttävät jatkuvasti mobiiliverkon internet-yhteyttä, joten pre-paid SIM-kortin hankkiminen datayhteyttä varten säästää matkabudjettia, eikä Instagram-kuvien lähettämistä tarvitse odottaa Wi-Fi verkon löytymiseen asti. Ilmaisia Wi-Fi verkkoja löytyy hampurilaisravintoloista, ostoskeskuksista ja Helsingissä kaupungin tarjoamista pisteistä.
4. Vaikka Suomessa – ja varsinkin Helsingissä – on silminnähtävän runsaasti venäläisvaikutteita, suomalaiset ovat hyvin tarkkoja siitä, että he ovat länsieurooppalaisia. Vuoteen 1917 asti Suomi oli osa tsaarin Venäjää, mutta noin sata vuotta sitä ennen Suomi oli osa Ruotsia. Helsingin arkkitehtuurissa, kadunnimissä ja joidenkin suomalaisten mielestä myös suomalaisessa virkakoneistossa on venäläistä vaikutusta.
5. Juhannuksena Suomen kaupungit – mukaan lukien pääkaupunki Helsinki – ovat aavekaupunkeja. Kaupat ovat kiinni, eivätkä kaikki ravintolatkaan ole avoinna. Tämä johtuu siitä, että valtaosa alkuasukkaista on kadonnut metsään viettämään keskikesän juhlaa. Juhlat ovat metsässä, koska suomalaisten kesämökit ovat usein syrjäseudulla järven tai meren rannalla. Paras tapa nauttia Juhannuksesta onkin hankkia kutsu suomalaisten seuraan kesämökille (he tietävät miten aitoa keskikesän juhlaa vietetään), tai hypätä laivaan ja viettää päivä hienossa Tallinnan vanhassa kaupungissa. Suomen suurissa kaupungeissa juhlitaan sen sijaan toukokuun ensimmäistä päivää, Vappua, reippaaseen karnevaalityyliin. Silloin kaikki alkuasukkaat ovat kaupungissa ja juhlivat railakkaasti kevättä ravintoloissa ja pubeissa.
6. Rahapelejä voi Suomessa pelata kolikkoautomaateilla monessa ravintolassa ja ostoskeskuksessa. Suomessa on myös yksi kansainvälisen tason kasino, joka sijaitsee Helsingin keskustassa. Suomesta tosin löytyy monta casino-nimistä ravintolaa, mutta nimet ovat peräisin ajalta, jolloin ne vielä olivat pelipaikkoja. Nykyään nämä casinot ovat ruoka- tai olutravintoloita.
7. Hirviä tai poroja ei ole Helsingissä eikä missään muussakaan kaupungissa (Rovaniemen keskustassa tosin järjestetään porojen sprint-kilpailuja keväällä). Luonnossa poroja on vain Lapissa. Siellä ei tarvitse poistua edes autosta nähdäkseen sarvipäitä, sillä porot viihtyvät hyvin myös maantiellä. Hirviä sen sijaan kuljeksii metsissä joka puolella Suomea, mutta harva ihminen niitä näkee sielläkään, sillä se on hyvin arka eläin.
8. Suomi on kaksikielinen maa. Sekä suomi että ruotsi ovat virallisia kieliä. Helsingissä ja monessa muussa rannikkokaupungissa katukyltit ovat sekä ruotsiksi että suomeksi. Lapset oppivat koulussa kumpaakin kieltä. Tästä huolimatta yleisin vieras kieli, jota lähes kaikki osaavat vähintään auttavasti, on englanti. Angloamerikkalainen kulttuuri on napannut valta-aseman musiikissa, elokuvissa ja kirjallisuudessa kotimaisen kulttuurin perässä.
9. Suomalaiset noudattavat lakeja ja sääntöjä. Esimerkiksi risteyksessä, jossa jalankulkijalle on punainen valo, mutta autoja ei näy lähietäisyydellä, on aivan tavallista nähdä jalankulkijan kärsivällisesti odottavan valojen vaihtumista. Helsinki on Suomen ainoa suurehko kaupunki (noin 610 000 asukasta, koko metropolialue 1.3 miljoonaa asukasta), mutta kaupunki on turvallinen. Kesäisin varsin yleinen julkinen juopottelu saattaa herättää vierailijoiden parissa ihmetystä, mutta asian voi ajatella niin, että suomalaiset vain pyrkivät ottamaan kaiken irti lyhyestä kesästään. Tästä johtuu myös suomalaisten ajoittain erikoinen kesäpukeutuminen kaupunkiympäristössä.
10. Helsingin vaikuttavin nähtävyys ei ole Sibelius-monumentti eikä Olympiastadion. Älä tuhlaa vieraittesi aikaa, vaan vie heidät Suomenlinnaan ja Temppeliaukion kirkkoon. Jos aikaa on riittävästi, vie vieraat merelle, metsään tai mökille. Helsingin keskuspuistokin on monen vieraan mielestä metsä, puhumattakaan Espoon Nuuksiosta, joka käytännössä on erämaata. Tee metsäretki mielellään marjastus- tai sieniaikaan, jolloin lisämausteena vieras voi bongata varvikossa kyykkiviä metsästäjä-keräilijöitä. Helsingin ulkopuolella Lapin tunturit, retki saaristoon tai järvi-Suomen maisemat saavat täydet pisteet vieraalta kuin vieraalta. Lisää vinkkejä The Lighter Side of Finland –kirjassa.
Suomenlinna, Helsinki.
