Arvosteltavan kirjan tiedot: http://wsoy.fi/yk/products/show/82714
Ko. kirjassa on positiivista sen aiheen tärkeys. Ydinaseet ovat hallinneet ja sen puoleen hallitsevat vieläkin maailmaamme potentiaalisella tavalla. Vaikka niitä ei ole käytetty Nagasakin jälkeen, käytön uhka on ollut koko ajan olemassa ja on sitä edelleen.
Kirjoittaja myös hallitsee alan teknologian ilmeisen laaja-alaisesti ja perusteellisesti.
Valitettavasti moitteiden lista on sitäkin pidempi.
Kirjan alaotsikkona on “Atomipommi, kylmä sota ja Suomi”. Käytännössä kirjalla ei ole juuri mitään aihepiiriä. Rislakki kirjoittelee kylmän sodan vuosilta kaikista niistä aiheista, jotka häntä sattuvat kiinnostamaan. Jos suomalainen tiedemies on USA:ssa toiminut maapallon muotoa tai painovoiman vaihtelua tutkivissa projekteissa, aiheesta on lavea selostus, vaikka asialla ei ole mitään tekemistä Suomen aseman kanssa.
Edelleenkin Rislakki kirjoittaa lähinnä asioista, jotka HS:n otsikoista on parhaiten jääneet hänen mieleensä. Muutaman sadan euroaseen sijoittamisesta Länsi-Eurooppaan on lavea kuvaus, vaikka ko. aseet tuskin olisivat esim. Länsi-Saksasta laukaistuna kulkeneet Suomen ilmatilan kautta. Paljon vähäisemmille maininnoille jää USA:n ratkaisu sijoittaa euro-ohjuksiin nähden kymmenkertainen määrä risteilyohjuksia lentokoneisiin ja sotalaivoihin, joista ohjuksista varmaan hyvinkin suuri osa olisi ydinsodassa laukaistu Norjan rannikolta tai suorastaan Suomen ilmatilasta Suomen itärajan yli Neuvostoliittoon.
Myös USA:n ja NL:n vertailu on kovin epätasapainoista. CIA on Rislakille ainainen mörkö. Bedell Smith mainitaan kahteen kertaan ensin CIA:n tulevana ja sitten entisenä johtajana. Miksi ihmeessä tämä olisi kirjan aiheen kannalta relevantein asia? Bedell Smith oli amerikkalainen kenraali, jolle tiedustelu oli samanlainen itsestäänselvyys kuin ydinaseetkin.
Iänikuinen kestoselitys tällaiselle käsittelyn epätasapainolle on lähdemateriaalin epätasapaino. Yhdeksänsivuisesta kirjallisuusluettelosta löysin nopealla silmäilyllä vain yhden Moskovassa painetun kirjan, joka sekin on suomennos.
Lopuksi on todettava, että Rislakin kirjan aihe on tärkeä ja puutteineenkin se on paras aiheesta suomeksi kirjoitettu kirja. Paras ja ainoa.