Category Archives: Media

Jotain on pahasti vialla monilla verkkosivustoilla, sillä ne suorastaan kerjäävät lukijoiden vihaa

2019-02-15

Mikä ihme siinä on, että joku julkaisee internetissä loistavan ajatuksia herättävän artikkelin vain peittääkseen sen toisilla ikkunoilla? Katso esimerkiksi alla olevan web-sivun kuvaa. Verkkomainonnan alkuaikoina oli jakso, jolloin sivustot pommittivat lukijoita sisällön päälle ilmestyvillä mainosikkunoilla. Tämä vaihe päättyi kun ihmiset yksinkertaisesti saivat niistä tarpeekseen. Jo vuonna 2004 Yahoo ja Ebay julkaisivat tutkimuksen, jossa todettiin 95 prosentin internetin käyttäjistä vihaavan ponnahdusikkunoita (popup windows/ads).

Sisällön peittävät ikkunat ovat tulleet päättäväisesti takaisin

Ponnahdusikkunoiden tarkoitus on estää lukijaa näkemästä sivua, jota varten hän julkaisuun tuli. Pahimmissa tapauksissa kävijälle lyödään eteen kolme tai enemmänkin ylimääräistä ikkunaa (näitä kutsutaan myös modal-ikkuna/window termillä), jotka ovat hänen ja halutun sisällön välissä. Kaikki eivät edes ole mainoksia. Mitä oikein on tekeillä ja mitä verkosta luettavaa hakeva ihminen voi tehdä?

Yksi kaikille tutuksi tullut ponnahdusikkuna on web-sivuston antama varoitus evästeiden (cookies) käytöstä. Yleensä nämä ikkunat peittävät pienen osan halutusta sivusta, enkä itse niitä aina edes hyväksy tai viitsi sulkea.

Tietoturvastaan ja yksityisyydestään huolehtivat ihmiset asentavat usein mainosten ja seurannan estosta huolehtivan lisäohjelman verkkoselaimeensa. Niillä tyypillisesti estetään paitsi datan kerääminen, myös ärsyttävät vilkkuvat tai animoidut mainokset.

Kaikesta tiedosta ja teknisistä apuvälineistä huolimatta verkkojulkaisut käyttävät ponnahdusikkunoita enemmän kuin koskaan.

Otetaan yksi esimerkki luotetusta ja paljon luetusta verkkosivustosta: Fast Company. Aikoinaan ostin lehden usein kioskilta, mutta ne ajat ovat ohi, jolloin jaksettiin odottaa kuukausi seuraavaa artikkelikokoelmaa.

Alla on kuva mitä Fast Company ruudulla näytti kun yritin lukea julkaisun Twitter-sanomavirrasta löytämääni artikkelia.

Tämä julkaisu ottaa GDPR-säännöt vakavasti, ja pyytää minua hyväksymään heidän kaikki seurantamenetelmänsä, mutta myös sallii minun estävän seurannan. Hienoa. Tämä on asiallista. Käyn kertomassa verkkosivustolle, etteivät tallenna tietojani. Nyt toivon voivani lukea artikkelin. Vaan ei. Ei onnistu, sillä artikkeli on edelleen peitetty muilla ikkunoilla.

Tässä vaiheessa luovutan ja poistun lukemaan e-kirjaa, jossa ei (vielä) ole ponnahdusikkunoita.

On aivan ymmärrettävää, jollei joku verkkosivuston tekijä tai markkinointivastaava ollut paikalla kun ponnahdusikkunoiden kanssa edellisen kerran tapeltiin. Faktat eivät kuitenkaan ole muuttuneet miksikään. Tutkimus vuodelta 2017 vahvistaa ponnahdusikkunoiden (modal-ikkunat, joita ei voi ohittaa) edelleen olevan kaikista vihatuin tapa mainostaa internetissä.

Ihmeellistä kyllä, monet yritykset ja verkkojulkaisut haluavat lukijoiden vihat päällensä koska sisällön peittäviä ikkunoita käytetään niin aggressiivisesti.

Sisältönsä vuoksi arvostamani Fast Company sai kunnian olla tämän artikkelin huono esimerkki, mutta vastaavia ikkunoilla pommittavia julkaisuja on verkko väärällään. Kaikki ovat ottaneet digitaalisten markkinointitoimistojen neuvon (pakota vierailija tilaamaan uutiskirje, lataamaan jotain tai tilaamaan jotain ilmaista) niin tosissaan, että asiakkaan kokemus vierailusta on unohtunut. Pääpalkinto tästä järjettömästä tilanteesta on yleensä vierailijan sähköpostiosoite.

Tottakai on mahdollista maksaa artikkeleista ja toivoa, että niitä silloin saisi lukea rauhassa. Maksoin aikoinaan Wired-lehden sähköisestä versiosta pari vuotta, mutta huomasin jo tilauksen aikana verkkosivuilta lukemisen olevan nopeampaa ja helpompaa.

Valtaosa verkossa artikkeleita lukevista ihmisistä maksaakin sisällöistä omalla datallaan, katsomalla tai klikkaamalla mainoksia tai luovuttamalla sähköpostiosoitteensa sivustolle. Tällaisen kauppasopimuksen olemme internetissä tyypillisesti tehneet. Entä jos emme saakaan mitään vastineeksi, koska pääsy artikkeliin on estetty? Silloin sopimus tietysti pitäisi purkaa.

Nyt on aika purkaa sopimus niiden julkaisujen kanssa, jotka itsepintaisesti tyrkyttävät ponnahdusikkunoita.

Puhelimella luetaan verkkojulkaisujen artikkeleita paljon, sillä Twitter- ja Facebook-uutisotsikot ohjaavat usein tiedon lähteelle.
Tällaiselta Fast Co –sivusto näyttää kahdessa verkkoselaimessa puhelimessa.

Puhelimessa oli Android-ohjelmisto versio 7.1.1. Opera ja Qwant olivat käytetyt selainohjelmat.

Mitä verkkojulkaisuja lukeva tiedon hakija oikein voi tehdä?

15 vuotta sitten ponnahdusikkunat hävisivät koska ihmiset vihasivat niitä ja lopulta äänestivät menemällä muualle. Kuten silloin, niin nytkin on olemassa sivustoja, joiden sisältö on helposti saatavilla ja sen voi lukea häiriöttä. Mikä tapahtui 15 vuotta sitten, tapahtuu väistämättä piakkoin uudelleen. Sivustojen suunnittelijat ja verkkomarkkinoijat joutuvat muuttavat tapojaan.

Sähköinen julkaiseminen vuonna 2017: mitä, miksi ja minkälaisia trendejä

2017-12-29

Digitaalinen media ja sähköinen julkaiseminen ottavat vasta ensi askeleitaan kansalaisten elämässä ja yritysten liiketoiminnassa. Moni asia muuttui vuonna 2017, ja vielä useampi tulee muuttumaan vuoden 2018 aikana. On kulunut vain 10 vuotta siitä kun Amazon aloitti Kindle-järjestelmän avulla sähköisen kirjallisuuden läpimurron, mutta yli 500 vuotta Gutenbergin keksinnöstä, jonka tuloksista yhä nautimme. Katsotaanpa mitä merkittävää vuonna 2017 tapahtui, josta voisimme saada suuntaa myös tulevaisuuteen.

Painetun median, ja etenkin kirjan konsepti on niin pitkän kehityksen tulos, että sillä tulee olemaan oma tärkeä paikkansa niin tuotteena kuin tiedon ja tunteen taltioijana – riippumatta kirjan formaatista tai julkaisutavasta. Vuosi 2017 ei tätä asetelmaa muuttanut, vaikka uusien formaattien läpimurto jatkuikin.

Vuoden 2017 aikana äänikirjat jatkoivat vahvaa myynnin kasvua, joissakin maissa into omakustantamiseen alkoi hiipua, ja lukeminen siirtyy yhä enemmän mobiililaitteille. Tässä joitakin digitaalisen median kehitysaskeleita vuodelta 2017.

E-kirjojen markkinat jatkoivat kasvuaan

Yksi kustannusalan asiantuntija näyttää tilastoa, joka selkeästi kertoo e-kirjojen markkinoiden hiipuvan, kun toinen taas hehkuttaa sähköisten kirjojen markkinoiden kasvua. Tilastoista kun on kyse, niin kumpikin voi olla oikeassa. Riippuu siitä, kenen tilastoja katsoo.

Suurten pohjois-amerikkalaisten kustantajien e-kirjojen myynti on laskenut. Tätä osoittavat amerikkalaisen kustantajajärjestön (AAP) tilastot. Samaan aikaan asiantuntija, joka kutsuu itseään nimimerkillä Data Guy on kasannut muista lähteistä myyntitilastoja, jotka kertovat e-kirjojen ohittaneen monessa genressä paperikirjat myynnissä. Itse julkaistut ja pienten kustantamojen julkaisemat e-kirjat ovat ilmeisesti syöneet reippaasti suurten kustantajien markkinaosuutta.

Kun astumme Pohjois-Amerikan mantereen ulkopuolelle, niin esimerkiksi data, joka on kerätty muualta kuin englanninkielisiltä markkinoilta osoittaa digitaalisen markkinan kehitystä myös manner-Euroopassa, espanjankielisillä markkinoilla ja Kiinassa. Jopa ranskalaiset ovat omaksumassa sähköiset kirjat ja lukulaitteet.

Äänikirja oli nopeimmin kasvava formaatti

Ruotsista lähtöisin oleva startup-yritys Storytel on äänikirjojen menestystarina. Yhtiö toimii jo Pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa ja laajentaa toimintaansa muualle. Huomiota on herättänyt etenkin Storytelin strategia, millä se varmistelee oikeuksia laajaan kirjavalikoimaan: yhtiö ostelee kokonaisia perinteisiä kirjakustantamoja.

Äänikirjat ovat kuitenkin haasteen edessä, sillä eräs teknologia tulee muuttamaan äänikirjojen markkinoita. Tietokoneohjelmat, jotka lukevat tekstin ääneen ovat kehittyneet niin pitkälle, että tietokoneen (tai tabletin, puhelimen, lukulaitteen) lukemaa tekstiä kuuntelee jo aivan mielellään. Nämä sovellukset voivat olla itsenäisiä ohjelmia,tai ne ovat osa puheohjattavaa järjestelmää kuten Alexa tai Siri.

Välitön vaikutus on, että enää ei tarvitse varata studioaikaa ja sopivan äänen omaava lukijaa äänikirjalle, sillä ääneen lukevasta ohjelmasta kukin voi valita haluamansa lukijan äänen.

Kirjoittamisen automatisointi on hyvässä vauhdissa

Jo vuosien ajan olemme kuulleet yrityksistä automatisoida urheilu-uutisten tai lyhyiden uutisraporttien kirjoittamista. Tekoälyn kehitys on tänä aikana edennyt tasolle, jossa sitä voidaan soveltaa yksinkertaisiin kirjoitustehtäviin.
Esimerkiksi The Washington Post käyttää robottia uutisten raportoinnin apuna, ja kokeilunhaluiset ohjelmoijat ovat luoneet algoritmin, joka osaa kirjoittaa jonkinlaista jatkoa Harry Potter -tarinalle.

Onko kirjoittavan ihmisen syytä olla huolissaan? Ei. Robotit tarvitsevat edelleen ihmisen apua sillä niiden kyvyt eivät ole kovin luovaa lajia, ja ne myös tarvitsevat runsaasti lähdeaineistoa, jonka tyypillisesti ovat tuottaneet oikeat kirjoittajat.

E-kirjojen lukulaitteet ovat edelleen haluttuja tuotteita

Olin niiden ihmisten joukossa, jotka olettivat tabletien ja suurten älypuhelinten korvaavan lukulaitteet, mutta näinhän ei ole käynyt. Päinvastoin, lukulaitteiden kehitys on vahvassa vedossa. Joillakin markkinoilla, kuten USA:ssa ja Britanniassa kaikilla paljon lukevilla on jo yksi tai useampi lukulaite, joten siellä markkinat ovat tasoittuneet. Monessa muussa suuressa maassa, kuten Ranskassa, Saksassa, Espanjassa ja Kiinassa lukulaitteet ja e-kirjat ovat vasta tulossa massamarkkinoiden tuotteiksi.

Vuoden 2017 aikana erityisesti suurella näytöllä varustetut lukulaitteet pääsivät sarjatuotantoon ja kauppoihin. Kuuden tuuman kokoinen peruslaite on saanut kilpailijoita 7, 8, 10 ja 13 tuuman laitteista. Joissakin tuotteissa on mukana erikoiskynä, jolla voi merkitä kirjoihin ja dokumentteihin omia muistiinpanoja.

Lukeminen siirtyy mobiililaitteisiin

Ei liene uutinen, että sähköisten tekstien lukeminen siirtyy mobiililaitteisiin, sillä ovathan tabletit ja lukulaitteet myös sellaisia. Mitä nuorempi lukija on, sitä todennäköisemmin hän lukee puhelimensa ruudulta. Wattpad on nuorten lukijoiden ja harrastajakirjoittajien yhteisö, jossa on miljoonia jäseniä, ja 90% sen käyttäjistä lukee mobiililaitteella, ja kenties kirjoittaa ainakin osan teksteistään pienellä näytöllä.

E-kirjojen formaatti EPUB3 ei vieläkään yleistynyt

Maailman e-kirjat julkaistaan yleensä sekä Amazon Kindle- että EPUB –formaateissa. EPUB on alan itsensä sopima standardi, jonka uuden version EPUB3:n odoteltiin leviävän nopeasti. Näin ei ole käynyt, ja nyt näyttää siltä, että EPUB3:n elinkaari jää lyhyeksi.

Helmikuussa 2017 EPUBin määritellyt organisaatio IDPF (International Digital Publishing Forum) liittyi osaksi W3C organisaatiota (siellä määritellään World Wide Webin standardit). Uusia komiteoita, työryhmiä, strategioita ja monia sisäisiä taisteluita myöhemmin uusi organisaatio on päässyt ainakin yleisen tason yhteisymmärrykseen EPUB4 standardista. EPUB4 on määritelty Portal Web Publicationin alijoukoksi, jossa yhdistetään HTML ja EPUB uudeksi e-kirjan formaatiksi.

Englanninkielisten kirjailijoiden rynnistys omakustantajiksi on tasoittunut

Varsinkin suurilla englanninkielisillä markkinoilla muutama omakustanteita julkaissut kirjailija sai aikaan bestsellerin. Joistakin omakustanteista on tuotettu Hollywood-elokuvia, ja suuret kustantajat kilpailevat heidän seuraavista kirjoistaan.
Liiketoiminnan lainalaisuudet eivät kuitenkaan ole muuttuneet mihinkään: omakustanteita julkaisevat kirjailijat huomaavat bestsellerin aikaansaamisen olevan aivan yhtä vaikeaa kuin aiemminkin. Kiinnostus omakustantamiseen on jo rauhoittunut Yhdysvalloissa, mutta monilla muilla suurilla markkinoilla kaikki on vasta alussa.

Uutta luoneet sanomalehdet ja aikauslehdet selviytyvät

Monet yritykset siirtää lehden web-sivuilla juttuja lukevat kävijät maksaviksi asiakkaiksi ovat epäonnistuneet (eri puolilla maailmaa). Vain muutamat vahvat brändit ovat pystyneet keräämään online-lukijoilta maksua. Muitakin tapoja selvitä on, kuten nämä esimerkit lehtimaailmasta kertovat.

Tekijänoikeuksien kunnioitus kehittynyt Suomessa suotuisasti – kiitämmekö asiasta markkinoiden toimivuutta?

2017-12-22

Kirjailijat, musiikin tekijät, elokuvien tekijät, valokuvaajat, ja muut uusia teoksia luovat ihmiset saavat automaattisesti tekijänoikeuden luomaansa työhön. Tekijänoikeudet ovat kovaa valuuttaa markkinoilla, sillä niillä käydään maailmanlaajuista kauppaa levityssopimusten, odotettavien rojaltien ja esimerkiksi kirjan näyttämölle sovittamisen muodossa. Kyselytutkimus kertoo suomalaisten sisäistäneen hyvin oikeuksien merkityksen luovien alojen tekijöille.

Sanasto kertoi Taloustutkimuksen toteuttaman Tekijänoikeusbarometrin (Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry:n toimeksiannosta) tuloksista, jossa mitattiin kansalaisten käsityksiä tekijänoikeuksista syys-lokakuussa 2017.

Tässä muutama poiminta tuloksista:

– Väestöstä 84 prosenttia pitää tekijänoikeuksia tärkeinä. Vain 2 prosenttia pitää tekijänoikeuksia turhana.
– 82 prosenttia on täysin tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että tekijänoikeuskorvaukset ovat tarpeellisia. Nuorimmat vastaajat, ikäryhmä 15–24, suhtautuvat tekijänoikeuksiin selvästi myönteisemmin kuin nuoret aikuiset.
– Väestöstä 23 prosenttia pitää tekijänoikeuskorvauksia liian pieninä. Liian suurina korvauksia pitää seitsemän prosenttia. Valtaosa väestöstä (51 %) asettuu näiden kahden välille.
– 92 prosenttia tuomitsee elokuvien ja televisiosarjojen katsomisen piraattipalveluista. Väestö myös kokee, että oikeudenhaltijoiden nimissä lähetetyt nk. valvontakirjeet ovat vähentäneet piratismia.
– 5 prosenttia suomalaisista hyväksyy musiikin, elokuvien tai televisiosarjojen luvattoman jakamisen internetissä. Vuonna 2016 luku oli seitsemän prosenttia.
– Vuonna 2017 lailliset palvelut piraattisivuista uskoo erottavansa 80 prosenttia kansalaisista. Vuoden 2016 tutkimuksessa luku oli 64 prosenttia.

Hyvään suuntaan kehitys on siis kulkemassa vuosien takaisesta villin lännen tilanteesta. Seuraavat Harry Potterit ja Game of Thronesit syntyvät vain kun kirjojen, musiikin ja elokuvien markkinoilla tehdään uusia sopimuksia ja siirrellään rahaa kaikille asiaankuuluville osapuolille sopimusten mukaan.

Seuraava kysymys onkin, mikä tai kuka on aiheuttanut tämän suotuisan kehityksen?

Olisiko kyseessä vanhat kaupalliset kumppanit saatavuus ja hinnoittelu? Vai tekijänoikeusjärjestöjen uupumaton raadanta?

Digitaalisen median markkinoille on tullut niin e-kirjoja, äänikirjoja, musiikkipalveluita, elokuva- ja televisiosarjoja tarjoavia palveluita niin paljon ja helposti saataville kohtuulliseen hintaan, että niistä ihan mielellään ollaan valmiita maksamaan.

Näiden palveluiden toimintamallit myös ovat mahdollistaneet ahmimiskatselun, jossa esimerkiksi katsotaan jonkin tv-sarjan kaikki tuotantokauden jaksot putkeen sunnuntaina. Kirjojen kuukausimaksullista palvelua kokeilleena huomasin, että siinäkin voi tapahtua sama ahmimisilmiö: yrittää lukea kuukaudessa niin paljon kuin suinkin ehtii. Muitakin ilmiöitä tulemme näkemään ja toimintamalleja kokemaan kun median käyttötapamme hitaasti muuttuvat.

Miten podcast-puheohjelmista voi tehdä kirjan?

2017-07-07

Äänikirjojen suosio on kasvussa, samoin kuin podcast-puheohjelmien. Ennen kuin äänikirjoista tuli ladattavia MP3-kirjoja, niitä tuotettiin CD-muodossa – ehkä kiekkoja on edelleen saatavissa. Podcast puolestaan syntyi suoraan internet-aikaan omalle tietokoneelle tai puhelimeen ladattavaksi MP3-tiedostoksi. Podcastit ovat puheohjelmia, jotka vuosien hiljaiselon jälkeen ovat saamassa myös suuren yleisön suosiota.

Yhtenä esimerkkinä podcast-ohjelmasta, josta on tullut suuren yleisön suosikki Yhdysvalloissa on Serial-niminen podcast. Se on journalistinen ohjelma, jossa pengotaan Baltimoressa vuonna 1999 tapahtunutta murhaa. Podcast koostuu 12 jakson tuotantokausista, aivan kuten televisiosarjat.

Seung Tae Oh -nimisen suunnittelijan mielestä podcastit ovat hyvä juttu, mutta niistä puuttui jotain. Se jotain hänen mielestään on fyysinen tuote. Hän suunnitteli tuotepaketin kirjan muodossa Serial-podcastille, joka myös sisältää itse podcastin.

Kun kirjan avaa, sisältä löytyy jokaista podcast-jaksoa vastaava paperiarkki, jossa on jakson koodi. Paketissa on myös kaiutin. Kun jonkin paperiarkin laittaa kannessa olevaan taskuun, kyseisen paperiarkin podcast-jakso lähtee soimaan kaiuttimesta. RFID-koodi tunnistaa mikä jakso on kyseessä.

Tässä on kyseessä design-projekti, mutta se voisi olla tuote. Se vastaa tarpeeseen, joka monella ihmisellä on nähdä ja koskettaa tuotetta, joka itsessään on aineeton, bittejä ja sähköä. Vinyylilevyt kiinnostavat edelleen, vaikka kaikki musiikki on saatavissa MP3-muodossa. Leffat ovat saatavissa online-vuokraamoista, mutta DVD-levyjä kerätään edelleen. Uutuuskirjat kulkevat kätevästi mukana puhelimessa, tabletissa tai lukulaitteessa EPUB-muodossa, mutta kirjahyllyjä halutaan edelleen näyttää vieraille. Miksipä ei siis ryhdyttäisi keräämään podcasteja?

TNW kertoi podcast-kirjasta.

Suomalaiset kansainvälisen vertailun kärjessä verkkouutisten käytössä

2015-06-17

Suomalaiset ovat kansainvälisessä vertailussa siirtyneet muita maita nopeammin verkossa julkaistavien uutisten lukijoiksi. Uutisten seuraajan iällä on kuitenkin väliä, sillä tärkeimmän uutisvälineen – televisio vai verkko – ikäkeskiarvo kulkee suunnilleen 45 ikävuoden kohdalla. Suomalaiset ovat kaikesta huolimatta muita maita innokkaimpia edelleen maksamaan uutisista.

Tutkimustiedot on julkaissut Reuters Institute for the Study of Journalism. Digital News Report 2015 – Tracking the Future News on laaja, yli 20 000 vastaajaa 12 maassa käsittävä median käyttötutkimus. Erityisen mielenkiintoiseksi tutkimuksen tekee se, että Suomi on yksi mukaan otetuista maista. Reuters esittelee laajaa raporttia omalla sivustollaan.

Muutama mielenkiintoinen poiminta tutkimusraportista kertoo seuraavaa. Kun tutkimukseen osallistuneilta kysyttiin mikä monesta heidän käyttämästään uutislähteestä on se kaikkein tärkein, suomalaiset olivat muihin maihin verrattuna eniten verkkouutisten kannalla. Ranskalaiset seurasivat eniten televisiouutisia. Suomen lisäksi Australiassa, Tanskassa, Brasiliassa, Irlannissa ja USA:ssa pidettiin internetiä tärkeämpänä uutislähteenä kuin televisiota. Sanomalehtiä ei pidetty missään tärkeimpänä uutislähteenä.

Ikä vaikuttaa ratkaisevasti median käyttötapoihin. Nuoret seuraavat uutisia verkosta, ja yli 55-vuotiaat televisiosta. Sanomalehtiä ei mikään ikäryhmä nostanut tärkeimmäksi uutislähteeksi. Suunnilleen 45 vuoden ikä näyttää olevan vedenjakaja sille, onko verkko vai perinteinen media tärkein uutislähde. Nyt vuonna 2015 45 vuoden ikäiset olivat noin 15-vuotiaita kun PC-tietokoneet saapuivat Suomeen. He olivat noin 25-vuotiaita kun kännykät yleistyivät nopeasti ja 35-vuotiaita kun laajakaista lopulta tavoitti suomalaiset kodit.

Ehkä hieman yllättävää, mutta muihin maihin verrattuna suomalaisia oli suhteellisesti eniten uutisista maksavien joukossa.

Reutersin koko 112-sivuinen englanninkielinen tutkimusraportti löytyy täältä.

Quartz raportoi tutkimuksesta.